Eilisaamuna eräs junatuttuni (kaikki matkustavat junalla!) ihmetteli minulle opetusministeriössä näkemiään kalvoja. Niiden mukaan kuulemma Aallossa olisi seitsemisentoista tuhatta opiskelijaa ja nelisentuhatta opettajaa, jolloin opettaja-opiskelijasuhde pikaisella vilkaisulla olisi niinkin mainio kuin 1 : 4,25. Vaan mitenhän on?
Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun toimintakertomus, tilinpäätöslaskelmat ja henkilöstötilinpäätös 2009 kertoo, että meillä oli yhteensä 12129 perustutkinto-opiskelijaa, joista 10566 ilmoittautunut läsnäolevaksi. Henkilötyövuosia taas tehtiin yhteensä 3517. Opetushenkilöstön osuus henkilötyövuosista oli 14 %. Korkeakoulu on sen verran moninainen laitos, että näiden johdonmukainen tilastointi on varmasti haastavaa, mutta 2009 lopussa 14 % henkilöstöstä oli opetushenkilökuntaa eli professoreita, lehtoreita, yliassistentteja, opettavia tutkijoita, assistentteja tai päätoimisia tuntiopettajia.
Näistä lasken opettaja-opiskelijasuhteeksi (0,14 * 3517) : 10566 = 1 : 21,5, joskin tämä saattaa olla totuutta kauniimpi luku. Professorien tehtäviin kuuluu paljon muutakin kuin opetusta, ja eräiden huhujen mukaan kaikki professorit eivät ole lainkaan mielissään kaavaillusta uudesta urajärjestelmästä, sillä sen mukaan professorin tulisi käyttää niinkin paljon kuin 30 % työajastaan opetukseen. Samoin opettavan tutkijan tehtäviin kuuluu nimikkeen mukaisesti myös tutkimus, ja myös yliassistenttien ja assistenttien tehtävässä on ajatuksena, että opetuksen ohessa pätevöidyttäisiin myös tutkijana. Pienellä googlettamisella löysin muutaman vuoden takaisen Tieteentekijöiden ja Professoriliiton kannanoton opettaja-opiskelijasuhteesta ja sen vaikutuksista opiskeluaikoihin, mutta eipä tunnu siltä, että asiassa olisi saatu aikaan suurta parannusta, ellei sellaisena pidetä luovan tilastoinnin kehittymistä.