Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ydinvoiman kannattajat saivat huomattavasti vastustajia enemmän vaalirahaa puoluekannasta riippumatta. Hämmästyttävästi hallitusneuvotteluissa Kokoomusta edusti hallitusneuvotteluissa TVO:n vanhempi asiantuntija Martti Kätkä.

Hallitus laati v. 2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jossa todetaan (s. 50), että Periaatepäätöstä harkittaessa lähdetään siitä, ettei ydinvoimaa rakenneta maahamme sähkön pysyvää vientiä silmälläpitäen. Merkillepantavaa on, että s. 51 taulukon mukaan Suomi olisi sähkön nettoviejä v. 2020 ilmankin, että OL3:n lisäksi olisi käynnissä uusia ydinvoimaloita.

Sitten tuli lama. Vaikka työ- ja elinkeinoministeriön syksyllä 2009 tekemä arvio perustui siihen, että metsäteollisuus tuottaa mark­kinoille runsaasti uusia, toistaiseksi vielä kehitys- tai kokeiluasteella olevia tuotteita, ennusteen mukaan talouden taantuma, metsäteollisuuden rakennemuutos ja kotitalouksien ja palvelujen sähkönkäytön voimallinen tehostuminen kääntävät sähkönkulutuksen pysyvästi aiempia odotuksia alemmalle kasvu-uralle. – – Jos sähkön hankinta varmistettaisiin kulutushuippujen aikana kotimaisella kapasiteetilla, pitäisi 2020-luvun alkuun mennessä rakentaa lisää tuotantokapasiteettia noin 1000–1500 MW, josta osa olisi perusvoimaa ja osa huipputehoja.

Yksi uusi ydinvoimala tuottaa noin 1600 MW perusvoimaa. Kaiken järjen mukaan päätös olisi siis pitänyt tehdä sen välillä, myönnetäänkö 0 vai 1 uutta lupaa, ja yksikin on kulutusennusteeseen nähden vahvasti yläkanttiin, kun ilmasto- ja energiastrategian mukaan päätöksenteon lähtökohtana on joka tapauksessa oltava, että uusiutuvaan energiaan perustuva tuotantokapasiteetti etenee voimallisesti.

Metsäteollisuus, jolla on merkittäviä osuuksia ydinenergiayhtiöissä, piti tietenkin arviota liian alhaisena ja esitti oman, liki puoli ydinvoimalaa korkeamman sähkönkulutusarvionsa vuodelle 2020. Vihreän kasvun mallissa esitettiin, miten tämäkin epärealistisen korkea kulutus olisi voitu kattaa rakentamatta lainkaan lisäydinvoimaa. Mauri Pekkarinen kuitenkin pyörsi aiemman kantansa, jonka mukaan tarvittaisiin nolla tai yksi uutta lupaa, ja esitti kahta. UPM Kymmene oli tyytyväinen, EK olisi mielellään nähnyt kolmannenkin.

Ydinvoimaluvat käsiteltiin eduskunnassa poikkeuksellisella kiireellä. Edes se, että oikeuskansleri totesi ydinvoimapäätöstä työ- ja elinkeinoministeriössä valmistelleen Taisto Turusen jääviksi – hän oli osallistunut Outokumpu oyj:n hallituksessa toisen ydinvoimaluvan saaneen Fennovoiman perustamiseen – ei hidastanut asian käsittelyä. Pitikö ydinvoimapäätös tehdä ennen eduskuntavaalikampanjoiden aloittamista? Mielenkiintoista kyllä, Turunen oli päätynyt yhteen uuteen ydinvoimalupaan. Yksikin oli yläkanttiin, mutta mihin sen toisen megawatit oikein menevät?