Siuntion, Lohjan, Nummi-Pusulan ja Karjalohjan monikuntaliitos on ollut prosessi, josta voisi kirjoittaa monenlaisia kirjoja. Eipä arvannut Nina Granath vielä syksyllä, että tosielämä olisi monin verroin dramaattisempaa kuin hänen librettonsa Kuntaliitosoopperaan. Tässä ajattelin, ikään kuin historian taltioimiseksi, keskittyä romantiikan, draaman ja muiden vauhdikkaiden käänteiden sijaan Siuntion päätöksenteon teknisempään puoleen viimeisen puolen vuoden ajalta.
Siuntion valtuusto päätti yhdistyä Lohjaan, Nummi-Pusulaan ja Karjalohjaan 9. marraskuuta. Kuntaliitoksen vastustajat vaativat kuntalain 54 § 2 mom mukaisesti asian uudelleen käsiteltäväksi, ja 21. joulukuuta Siuntion valtuusto päätti, että se ottaa asian uuteen käsittelyyn vain, jos hallinto-oikeus sitä vaatii. Kuntaliitosta vastustavat valtuutetut tekivät päätöksistä kunnallisvalituksia.
Helsingin hallinto-oikeus määräsi valituksien tutkimisen ajaksi päätökset toimeenpanokieltoon. Varsinaista ratkaisua odoteltaessa Lohja, Nummi-Pusula ja Karjalohja valmistelivat varmuuden vuoksi vaihtoehtoisen kuntaliitossopimuksen ilman Siuntiota. Huhtikuun alussa hallinto-oikeus hylkäsi valitukset ja kumosi toimeenpanokiellon.
Siuntion valtuuston kokous 23.4. hajosi puheenjohtajan käsiin. Siuntion oli määrä antaa lausunto valtiovarainministeriön kuntaosaston raportista. Kuntaliitoksen vastustajat halusivat lausua pitävänsä Kirkkonummen suuntaa luonnollisena Siuntiolle. Tähän kuntaliitoksen vastustajat halusivat lisätä, että Siuntion valtuusto päättää vetää pois monikuntaliitoshakemuksensa. Tällainen päätös on laiton, sillä kunnanvaltuusto saa kuntalain §53 mukaan päättää vain niistä asioista, jotka sille on valmisteltu. Kun käsiteltävänä on lausunto raportista, ei voida päättää monikuntaliitoshakemuksen poisvetämisestä. Mutta kun kunnanhallituksen puheenjohtaja huomautti tästä, hän sai osakseen vain ivanaurua. Suuri osa kuntaliitoksen kannattajista käveli ulos, ja kokoukseen alettiin haalia varavaltuutettuja päätösvaltaisuuden palauttamiseksi. Voi hyvin kysyä, tuliko näille varavaltuutetuille varmasti selväksi, oltiinko lisäys tekemässä päätökseen vai lausuntoon, kuten pöytäkirjaan kai lopulta kirjattiin.
Sekavan kokouksen 23.4. jälkeen Lohjan päättäjät toivoivat Siuntion tekevän selvyyden vuoksi vielä yhden laillisen päätöksen monikuntaliitosasiassa. Tilanne oli merkillinen: kuntaliitoksen kannattajien näkökulmasta mitään tarvetta uuteen päätökseen ei ollut, sillä voimassaolevat päätökset olivat heidän näkemyksensä mukaisia, kun taas kuntaliitoksen vastustajat pitivät 23.4. pidetyn kokouksen tulosta riittävän selkeänä tahdonilmauksena.
Tässä vaiheessa kuntaliitoksen vastustajat päättivät muodostaa yhteisen valtuustoryhmän, Ryhmä 14:n, vastustamaan kuntaliitosta. Ryhmään siirtyivät kaikki RKP:n valtuutetut (valtuuston puheenjohtaja Rabbe Dahlqvist, Susse Ekström, Peppe Forsblom, Anders Karell, Merja Laaksonen, Ryhmä 14:n sihteeri Marcus Nordström, Raija Rehnberg ja Stefan Svanfeldt), kaikki Vihreiden valtuutetut (Ryhmä 14:n puheenjohtaja Kristian von Essen, Yrjö Kokkonen ja Timo Raivio), kaksi kokoomuslaista (Anna Paasikivi ja Kirsi Pesonen) sekä Kokoomuksen listalta valtuustoon valittu, sittemmin omana valtuustoryhmään toiminut Elisa Calin. Sittemmin Anna Paasikivi on erotettu Siuntion Kokoomuksesta (s. 3), mitä voi tietysti pitää varsin luonnollisena hänen liityttyään toiseen valtuustoryhmään.
Lopulta sitten sunnuntai-iltana 6.5. Ryhmä 14 oli yhteydessä kunnanhallituksen puheenjohtajaan ja vaati, että monikuntaliitoshakemuksen poisvetämistä käsiteltäisiin kunnanhallituksen kokouksessa 7. toukokuuta. Asialla oli niin tärkeä kiire, että kun kunnanhallituksen enemmistö ei lämmennyt sille, että näin merkittävä asia otettaisiin vielä kerran päätettäväksi näin lyhyellä valmistelulla, Ryhmä 14 teki aloitteen kunnanhallituksen erottamisesta ja toisen siitä, että kuntaliitospäätös tuotaisiin jälleen valtuuston päätettäväksi. Samassa kokouksessa kunnanhallitus totesi, ettei valtuuston päätös lausunnosta 23.4. ollut tapahtunut laillisessa järjestyksessä ja palautti sen valtuustoon.
Ryhmä 14:n molemmat aloitteet, kuntaliitospäätöksestä ja kunnanhallituksen erottamisesta, käsiteltiin kunnanhallituksessa 14. toukokuuta ja ne tulevat seuraavaan valtuuston kokoukseen. Nyt siis valtuusto pääsee samassa kokouksessa päättämään kuntaliitoshakemuksen poisvetämisestä ja siitä, pitääkö asettaa tilapäinen valiokunta valmistelemaan kunnanhallituksen erottamista, koska kunnanhallitus ei suostunut päivän varoitusajalla valmistelemaan kuntaliitoshakemuksen poisvetämistä valtuuston päätettäväksi.
Mutta kuntaliitoksen aika kävi vähiin. Valtiovarainministeriö vaatii kuntaliitoshakemukset viimeistään 25.5., ja Lohja ja Nummi-Pusula päättävät valtuustoissaan 23.5., jatkavatko ne liitosta Siuntion kanssa vai ilman Siuntiota. Siksi olisi ollut aiheellista selkeyttää Siuntion kantaa kutsumalla valtuuston kokous koolle 21.5., ja valtuuston puheenjohtaja olisi hyvin voinut sen tehdä. Hän kuitenkin päätti, että valtuusto kokoontuu vasta 28.5., jolloin on liian myöhäistä saada selvyys asiaan. Ei sitten ollutkaan niin kiire.
Lohja ja Nummi-Pusula tuskin voivat jatkaa monikuntaliitoksen valmistelua Siuntion kanssa, sillä jos Siuntio vetäytyisi siitä kokouksessaan 28.5. (tai vaikka vasta kesäkuussa!), olisi jo liian myöhäistä tehdä enää liitoshakemusta ilman Siuntiota. Niinpä Lohjan ja Nummi-Pusulan kunnanhallitukset esittävätkin, että kuntaliitos toteutetaan ilman Siuntiota.
Tällä tavoin Ryhmä 14 vaikuttaa onnistuneen kuntaliitoksen kaatamisessa tekemättä asiassa edes laillista päätöstä: 23.4. sotkettiin lausunnon antaminen, ja tämän jälkeen kieltäydyttiin selvittämästä aikaansaatua sotkua. Nähtäväksi jää, miten tämä vakuuttava osoitus yhteistyöhaluttomuudesta vaikuttaa Lohjan kanssa jatkossa tehtävään yhteistyöhön ja poliittiseen päätöksentekoon Siuntiossa.
Tags: kuntaliitos, Siuntio, Lohja