Parhaan argumentin periaate on vihreille keskeinen päätöksenteon ihanne. Se perustuu ajatukseen, että rakentavassa ja asiallisessa keskustelussa parhaat ratkaisut lopulta jäävät jäljelle, kun muut karsiutuvat.
Jotta parhaan argumentin periaate voi toteutua, tarvitaan riittävän arvovaltaisia keskustelufoorumeita, joissa tämä poliittinen deliberaatio voi tapahtua. Kadunmiehiä usein hämmästyttää, miten vähäistä kansanedustajien osallistuminen eduskunnan täysistuntoihin on, mutta se johtuu siitä, että poliittisten kantojen yhteensovittaminen on jo tapahtunut muualla.
Päätöksenteon kannalta eduskunnan valiokuntalaitos on aivan keskeinen instituutio. Valiokuntien valmistellessa asioita täysistunnolle kuultavaksi kutsutut asiantuntijat esittävät niistä näkemyksiään. Deliberaation kannalta on haaste, etteivät asiantuntijat välttämättä edusta eri näkemyksiä tasapuolisesti. Helsingin Sanomat kertoi hiljattain, että EK:n edustajia kutsutaan valiokuntien kuultavaksi silmiinpistävän usein. Parhaan argumentin periaatteen puolustamiseksi on syytä kiinnittää huomiota asiantuntijoiden kutsumisen tasapuolisuuteen, mutta on myös aiheellista avata valiokuntien asiantuntijakuulemiset suurelle yleisölle, jotta asiantuntijoiden esittämät näkemykset voidaan alistaa julkiselle keskustelulle.
Kunnallisessakaan päätöksenteossa asioita ei suinkaan ratkaista yksinomaan valtuustossa, eikä edes kunnanhallituksessa ja lautakunnissa. Käytännöt vaihtelevat kunnittain, mutta monissa kunnissa järjestetään erilaisia ryhmäkokouksia, ryhmien neuvottelijoiden tapaamisia ja seminaareja, jotka kaikki ovat keskeisiä poliittisen yhteisymmärryksen etsimisen foorumeita. Jotta parhaan argumentin periaate voisi toteutua, näitä puolivirallisia deliberaatioinstituutioita on vaalittava. Keskustelun niissä on pysyttävä asiallisena ja rakentavana, jottei tosiasiallinen päätöksenteko pakene muille foorumeille. Keskustelun vaaliminen on erityisesti syytä pitää mielessä nyt, kun syksyllä kunnissa tehdään tunteita kuohuttavaan kuntarakenneuudistukseen liittyviä päätöksiä. Ne tulevat koettelemaan monen kunnan päätöksentekokoneistoa.
Myös poliittisessa puolueessa on huolehdittava siitä, että on olemassa riittävästi mahdollisuuksia yhteisten kantojen muodostamiseen. Vihreiden viime viikonlopun puoluekokouksessa poliittinen keskustelu jäi lyhyeksi, kun siinä pidettiin 88 yhden minuutin mittaista puheenvuoroa. Päätettiinkin pilotoida ensi vuonna kolmipäiväistä puoluekokousta. Sen hyvä puoli on, että näkemysten sovitteluun jää enemmän aikaa. Haittapuoleksi on arveltu, että osan jäsenistä voi olla vaikeampi osallistua kolmipäiväiseen puoluekokoukseen. Samalla voisi arvioida toimintatapoja: poliittisten puheenvuorojen pitäminen suurelle salille on juhlallista, mutta näkemysten yhteensovittelemiseksi ei välttämättä ole tehokkainta, että yksi edustaja vuorollaan pitää minuutin puheen ja muut 399 kuuntelevat. Kenties jonkinlainen valiokuntamalli tai muu työryhmiin jakautuminen voisi tehostaa ajatustenvaihtoa.
Poliittisten näkemysten yhteen hiominen on tärkeä osa demokraattista päätöksentekoa ja aivan välttämätön edellytys parhaan argumentin periaatteen toteutumiselle. Se vaatii toteutuakseen asianmukaisia foorumeita. Vaalikaa siis deliberaatioinstituutioita.