Siuntion kunta kilpailuttaa terveyskeskuksen vastaanottopalvelut ja muitakin palveluita. Tarjouspyyntöasiakirjat löytyvät kunnan WWW-sivuilta.
Siuntion terveyspalvelujen historia on ollut haastava. Vuoteen 2002 asti tehtiin KirSi-yhteistyötä Kirkkonummen kanssa, mutta Kirkkonummi irtisanoi sen. Tämän jälkeen pyöritettiin peruspalveluja itse, reppulääkärifirmoista täydennystä terveyskeskukseen ostaen. Vuonna 2009 aloitettiin yhteistyö Lohjan ym. kanssa siinä muodossa, että Siuntion sote-henkilökunta siirtyi Lohjan kaupungin palvelukseen. Pian sen jälkeen aloitettiin myös kuntaliitosneuvottelut, ja loppuvuodesta 2011 kuntaliitossopimus hyväksyttiin valtuustoissa.
Toukokuussa 2012 Siuntion valtuustossa kuitenkin vaa’ankieli kääntyi ja Siuntio jäi ulos Lohjan, Nummi-Pusulan ja Karjalohjan kuntaliitoksesta. Samassa rytäkässä meni myös sote-yhteistyö Lohjan kanssa. Siuntiolle tuli julmettu kiire järjestää palvelunsa vuoden 2013 alusta, ja ylimääräisessä kokouksessaan 31.12.2012 kunnanhallitus päätyi ostamaan terveyskeskuspalvelut tilapäisesti Doctagon Oy:ltä.
Doctagon-hankintaa ei ehditty kilpailuttaa asianmukaisesti, mutta nyt siihen on ryhdytty. Niinpä Doctagon-sopimus on irtisanottu päättymään 28.2.2014 ja uusi kilpailutus on käynnistetty kaudelle 1.3.2014–28.2.2017, plus yhdeksi optiovuodeksi. Kilpailutuskriteerit näyttävät ainakin minun silmääni huolellisesti laadituilta, mutten tiedä, onko niitä käsitelty missään luottamuselimissä. Ainakaan perusturvalautakunnan tai kunnanhallituksen pöytäkirjoissa en huomannut mainintoja.
Tarjouspyynnön liite 8 Kuvaus kannustinjärjestelmästä (pdf) on mielenkiintoinen. Jos näet Siuntion erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat prosentuaalisesti hitaammin kuin valittujen verrokkikuntien, terveyspalvelut tuottava yritys saa bonuksena 30 % laskennallisesta säästöstä.
Bonuksen tarkoituksena on ohjata ”hoitamaan potilaita suunnitelmallisesti ja taloudellisesti niin, että epätarkoituksenmukainen erikoissairaanhoidon palveluiden käyttö vähenee.” Toivoa sopii, ettei bonus ohjaa vähentämään myös tarkoituksenmukaista erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä. Tarkoituksenahan ei pitäisi olla yksioikoisesti vähentää rahankulua, vaan huolehtia siitä, että rahalle saadaan vastinetta.
Tämä on oikeastaan esimerkki siitä, miten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja aiheuttaa päänvaivaa. Eräänä sote-uudistuksen tärkeänä tavoitteena onkin yhdistää ne. Siksi terveydenhoitopalvelut järjestettäisiinkin jatkossa vähintään 50.000 asukkaan sote-alueilla. Kuitenkin 20-50.000 asukkaan kunnat saisivat järjestää perustason palveluja itse.
Tämä väestöpohja on kovin pieni. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämisessä on nimittäin sellainen haaste, että mm. THL:n asiantuntijoiden mukaan erikoissairaanhoidon mielekäs järjestäminen edellyttää 200.000 asukkaan väestöpohjaa. Selvää on, ettei kuntauudistuksen tuloksena voi kaikkialla olla 200.000 asukkaan kuntia, ja ainakin osa Vihreistä onkin ollut valmiita siihen, että sote-palvelujen järjestämisvastuun ankkuroiminen kuntiin ajateltaisiin uudelleen. Ministeri Virkkunen lienee oikeassa sanoessaan, ettei kuntapohjainen järjestelmä taivu nyt kaavailtua 50.000 asukasta suurempiin väestöpohjiin, mutta kysymys onkin siitä, onko rajoituttava kuntapohjaiseen järjestelmään. Halutaanko laatia hallinnolliset rakenteet palvelujen järjestämisen tarpeiden mukaan vai palvelurakenteet hallinnon tarpeiden mukaan?
RKP on Vihreisiin nähden jokseenkin vastakkaisella linjalla. Se näet ajoi mallia, jossa 20-50.000 asukkaan kunnatkin saisivat järjestää edes joitakin palveluja itse. Näin ruotsinkielisenemmistöinen Raasepori saa halutessaan järjestää joitakin palveluja itse. Länsi-Uudenmaan palvelujen järjestämistä tämä mutkistaa, eikä Raasepori pääsisi nauttimaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämisen eduista, mutta saataisiinpa ruotsinkielisenemmistöinen perustason sotealue. Länsi-Uudenmaan näkökulmasta selvityshenkilöiden maaliskuussa esittämä malli, jossa koko Länsi-Uusimaa Hangosta Vihtiin muodostaisi yhden sote-alueen, olisi ollut selkeämpi.
Uudenmaan näkökulmasta tärkein avoin kysymys liittyy kuitenkin HUSiin. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin väestöpohja riittää varsin hyvin erikoissairaanhoidon järjestämiseen. Metropolivalmisteluihin liittyen on nimitetty työryhmä valmistelemaan metropolialueen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä. Metropolialueen ulkopuolisten Uudenmaan osien kannalta olisi tärkeää, että HUS jatkaisi muodossa tai toisessa, ja huonoin vaihtoehto olisi, että metropolialueelle kehitettäisiin vain metropolialueen huomioon ottava ratkaisu. Metropolialueen länsi- tai itäpuolisen Uudenmaan väestöpohja näet olisi erikoissairaanhoidon järjestämiseen jokseenkin niukka.