[Julkaistu mielipidekirjoituksena Kirkkonummen Sanomissa 15.8.2013.]
Varavaltuutettu Eva Nordenswan-Lindénin (r) mukaan (KS 8.8) Siuntion tulee selvittää kuntaliitoksia kaikkiin kuviteltavissa oleviin suuntiin, kun nyt näyttää olevan niin, ettei Siuntio kuntauudistuksen myötä voi jatkaa itsenäisenä kuntana. On tietenkin järkevää selvittää kaikki vaihtoehdot, ja siksi Siuntio on tehnytkin niin jo viime valtuustokaudella. Hyvä niin, sillä Suomen kuntien on uuden kuntarakennelain mukaan ilmoitettava marraskuussa, minkä kunnan kanssa aloittavat kuntaliitosneuvottelut, eikä tässä enää juuri ehtisikään selvityksiä tehdä.
Syksyllä 2008 tehdyssä kyselyssä n. 2/3 siuntiolaisista kannatti kuntaliitosten selvittämistä, ja Siuntion valtuusto kävi tämän jälkeen läpi kaikki mieleentulleet vaihtoehdot. Joukossa oli mm. liittyminen Kirkkonummeen, liittyminen Lohjaan ja Siuntion jakaminen. Kirkkonummen ja Lohjan kanssa liittymisestä tehtiin esiselvityksetkin.
Kun vaihtoehdot oli listattu, niitä oli alettava karsia. Siuntion jakaminen ei koskaan ole juuri innostanut Siuntiota, Kirkkonummea eikä Lohjaa, vaikka ns. Virkkusen karttaharjoituksessa sellaistakin väläyteltiin. Viimeksi helmikuussa Siuntion valtuusto oli yksimielisesti sillä kannalla, että haluaa Siuntion säilyvän yhtenäisenä.
Kirkkonummi puolestaan päätti kesäkuussa 2010, ettei se ole kiinnostunut varsinaisista kuntaliitosneuvotteluista, ja on sittemmin pysynyt kannassaan. Viimeksi toukokuussa Kirkkonummi mainitsi metropolilausunnossaan, ettei Siuntion kanssa tehdystä esiselvityksestä löydy perusteita kuntaliitokseen.
Syksyllä 2011 järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys kahden jäljelläolevan vaihtoehdon välillä, Lohjaan liittymisen ja itsenäisenä jatkamisen, ja kuntaliitos lopulta kaatui loppukeväästä 2012. Siuntio sai RKP:n toivoman aikalisän, mutta kalliiseen hintaan: joudumme järjestämään terveydenhuoltomme lähivuosina useampaankin kertaan uusiksi, ja taloustilanteemme on sellainen, että arvuuttelemme, täyttyykö tänä vuonna viisi kriisikuntakriteeriä vai kaikki kuusi.
Kuten Nordenswan-Lindén toteaa, itsenäisenä jatkaminen näyttää varsin epärealistiselta. Tämä oli nähtävissä jo syksyllä 2011. Pitihän ministeri Virkkunen jo perjantaina 2.9.2011 tiedotustilaisuuden, jossa linjattiin kuntien tavoitekooksi vähintään 20 000.
Vaihtoehdot vähenevät, eikä uusia ole putkahdellut esiin. Olen yhtä mieltä Nordenswan-Lindénin kanssa siitä, että kuntauudistukseen tulee suhtautua rakentavasti. En kuitenkaan täysin ymmärrä hänen ajatustaan uuden kansanäänestyksen järjestämisestä. Sellaisessahan pitäisi olla ainakin kaksi vaihtoehtoa.