[Anteeksipyynnöin Tapio Rautavaaralle.]
Tämä on aivan uusi tarina. Kerran kunta- ja sote-uudistuksen aikana tapahtui näin. Oli oltu pitkällä kesätauolla ja syksy oli tulossa pieneen kuntaan. Oli tulossa maanantai, ja kunnanjohtaja komensi kunnanhallituksen jäsenet kokoukseen.
Kun valtuutetun puoliso kutsui sunnuntaina perheensä syömään, muut perheenjäsenet ottivat aterimet esiin ja kattoivat pöydän. Mutta valtuutetulla ei ollut muuta kuin esityslista, jonka liitteet hän levitti eteensä kirjoituspöydälle. Puoliso huomasi paperit ja sanoi: ”Nyt kuules! Paperit pois!”
Aterian jälkeen valtuutettu joutui puolisonsa kuulusteltavaksi. Puoliso kysyi: ”Mitä siellä papereissa oikein on niin mielenkiintoista, ettet pyhäpäivänä ehdi perheesi kanssa syömään? Perustele tekosi, muuten nalkutan sinulle kovemmin kuin koskaan ennen!”
Valtuutettu vastasi: ”Rakas puolisoni, valtuusto on ollut kesätauolla melkein kaksi kuukautta. Eikä minulla ole enempää viikonlopun päiviä kuin muillakaan. Kun maanantaina pidettävän kokouksen esityslista löytyy postilaatikosta perjantai-iltana, siihen voi perehtyä vain viikonloppuna. Toivon, että ymmärrät vilpittömän selvitykseni.”
Näin sanoen valtuutettu aloitti kertomuksensa:
Katsohan, rakas puolisoni, kun näen pykälän 139 Talouden tasapainotusohjelman hyväksyminen, ajattelen Aku Ankan puhuvaa koiraa, joka toisteli: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.” Kunnan viranhaltijat esittävät veroäyrin korottamista 2013–14–15–16 21–22–22,5–23 äyriin, lasten kotihoidontuen kuntalisän lopettamista, yhdistysten toiminta-avustusten lakkauttamista ja niiden toimitilamaksujen korottamista, kirjaston hankintamäärärahojen puolittamista ja sen sulkemista jatkossa heinäkuuksi sekä monenlaisia muita maksujen korotuksia ja leikkauksia.
Kun näen pykälän 141 Kuntien harkinnanvaraisen valtionosuuden korotuksen hakeminen vuonna 2013, tiedän syksyn olevan tuloillaan. Muistelen tarinaa heinäsirkasta ja muurahaisesta. Lohja oli jo kesällä 2011 irtisanonut sote-yhteistyön päättymään vuoden 2012 loppuun, jolloin kuntaliitoksen oli määrä tulla voimaan, ja Siuntiokin oli syksyllä 2011 liitoksen kahdesti hyväksynyt. Mutta keväällä 2012 neljäntoista heinäsirkkavaltuutetun lauma kulki ohi laulaen huolettomina ”Mitä te oikein sitä kuntaliitosta puuhaatte? Eihän Lohjaan voi liittyä, kun Lohjan kaupunginjohtaja on fennomaani! Kyllähän Siuntion kannattaa jatkaa LOST-sopimusta, vaikka Lohja on sen irtisanonut. Kyllä Lohja jatkaa yhteistyötä!” ja kaatoi kuntaliitoksen. Ja nyt syksyn 2013 tullen anellaan valtiovarainministeriön muurahaisilta muutamaa jyvää, koska kuntaliitoksen yllättäen kariuduttua jouduttiin järjestämään itse palveluja, joiden perustamisesta aiheutui kustannuksia, joihin kunta ei pystynyt varautumaan ennakolta.
Kun näen pykälän 142 Valtuuston työjärjestyksen 6 §:n mukainen kysymys kunnanhallitukselle koskien Siuntion talousarvion 2013 toteutumista, muistelen tarinaa keisarin uusista vaatteista. Syksyllä 2012 vuoden 2013 budjetti oli laadittu näyttämään mukavan voitolliselta, kunhan vain kunnallisverotulot nousisivat 5 % ja tontteja myytäisiin melkein miljoonalla. Kunnallisverotulot eivät nouse eivätkä tontit käy kaupaksi.
Kun näen pykälän 146 Valtuutetun vaalikelpoisuuden menetys ja täydennysvaali, harmittelen, että heinäsirkkojen kuningas on muuttanut kunnasta eikä jää lusikoimaan keittämäänsä soppaa.
Kun näen pykälät 151 Valtuustoaloite koskien Kirkkonummen ja Inkoon kuntien kutsumista kuntaliitosneuvotteluihin ja 152 Valtuustoaloite koskien yhteistyötapaamista Lohjan kaupungin kanssa, muistelen kertomusta Buridanin aasista, joka kuoli nälkään kahden heinätukon välissä, koska ei osannut päättää, kummasta niistä söisi. Vaikka uuden kuntarakennelain mukaan kuntien tulee ilmoittaa tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä, kenen kanssa liitosneuvotteluja käydään, kunnanjohtajan ehdotus kumpaankin on, että Siuntion kunta odottaa valmistelussa olevien lakien tarkennuksia ennen kuin ratkaisuja neuvotteluista, tapaamisista tai selvityssuunnista tehdään. Siuntion tapauksessa tosin toinen heinäpaali on tavoittamattomissa, sillä Kirkkonummi on torjunut Siuntion 2010, 2011, 2012 ja 2013.
Kun lasken talouden tasapainotussuunnitelmasta Siuntion kunnan jo täyttämät kriisikuntakriteerit, saan tulokseksi viisi. Niitä on vain yksi vähemmän kuin on kriteerejä kriisikunta-asetuksessa.
Kun lasken yhteen tämän vuoden kunnallisverotuloista puuttumaan jäävät rahat ja summan, jolla teknisen lautakunnan toimintatuottoarviota on jo alennettu, saan vajaukseksi yli kaksi miljoonaa – puoli miljoonaa enemmän kuin vuoden 2013 vuosikatteeksi alun perin budjetoitiin.
Kun lasken kuntaliitosta Kirkkonummelle haikailevan valtuustoaloitteen allekirjoittajat, saan tulokseksi kolmetoista – yhtä monta kuin on kortteja kussakin korttipakan maassa.
Kuten huomaat, rakas puolisoni, esityslista on minulle sarjakuva-albumi, satukirja ja korttipakka.
Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi!