Eräs 1,5 asteen lämpenemisen skenaario: vakiinnutetaan päästöt nykytasolle, ja asteroidi osuu maahan 2021.
Christiana Figueres ym. lähtevät tuoreessa Naturessa julkaistussa artikkelissaan Three years to safeguard our climate siitä, että ihmiskunnan on käännettävä hiilipäästöt laskuun jo seuraavan kolmen vuoden aikana, jotta meillä olisi vielä hyvä mahdollisuus jäädä 2 asteen lämpenemisen alle. Mitä se vaatisi?
Pariisin ilmastosopimuksen mukaan tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.
Mitä tähän pääseminen sitten edellyttäisi? Eräs tapa käsitellä asiaa on laskea ns. hiilibudjetti: kuinka paljon kasvihuonekaasuja vielä voimme laskea ilmakehään. Carbon Brief laskee, että jos haluamme 66 % mahdollisuuden jäädä alle 1,5 asteen lämpenemisen, voimme päästää ilmakehään enää 150 Gt, ja ylitämme nykypäästötahdilla hiilibudjettimme vuonna 2021. Meillä on siis enää yhteensä neljän vuoden nykypäästöjä vastaava hiilibudjetti. Päästöjä pitäisi siis leikata todella pian ja rajusti.
Vaihtoehtoisia 2 asteen lämpenemisen skenaarioita.
Voi olla, että 1,5 asteen lämpenemiseen rajoittuminen osoittautuu liian haastavaksi. Tuon rajan ylittämisellä on sitäpaitsi ikäviä seurauksia. Koralliriutat eivät selviä, mikä on tuhoisaa merten ekosysteemeille, kun jopa kolmannes suolaisen veden kalalajeistaelää jossakin elämänsä vaiheessa koralliriutoilla, ja kala on tärkeä osa ihmisten ravintoa. Puolen asteen ero 1,5 asteen lämpenemisestä 2 asteen lämpenemiseen ei ehkä kuulosta suurelta, mutta vaikutukset olisivat merkittäviä: lämpöaallot pitkittyvät, sateet voimistuvat, Välimeren alue kuivuu, ja monet maailman vilja-aitoista käyvät liian kuumiksi viljelylle.
Kahden asteen tavoitteeseen pääsemisessäkin on tekemistä, mutta sen ylittyessä seuraukset pahenisivat jyrkästi. Niinpä Christiana Figueres ym. lähtevät tuoreessa Naturessa julkaistussa artikkelissaan Three years to safeguard our climate 600 Gt hiilibudjetista, jolla meillä olisi vielä hyvä mahdollisuus jäädä 2 asteen lämpenemisen alle. Mitä se vaatisi?
Artikkelin pääviesti on, että kulutamme hiilibudjettiamme hurjaa vauhtia, ja meidän tulee saada päästömme jyrkkään laskuun viimeistään vuodesta 2020. Jos nimittäin päästöjen kääntyminen laskuun venyy vuoteen 2025 asti, päästöjä pitäisi sen jälkeen leikata aivan hurjan jyrkästi 2 asteen tavoitteeseen pääsemiseksi.
Esimerkiksi YLE ja Independent kirjoittivat jutun tutkimuksesta, mutta eivät maininneet, mitä meidän sitten tutkijoiden mukaan pitäisi tehdä. Tutkijat asettivat vuodelle 2020 kuusi kovaa välitavoitetta:
(Huiskin tämän käännöksen varsin hätäisesti, mahdolliset virheet ovat minun.)
- Energia. Vähintään 30 % sähköstä tulee tuottaa uusiutuvilla energiamuodoilla (23.7% vuonna 2015). Uusia hiilivoimaloita ei tule hyväksyä v. 2020 jälkeen, ja olemassaolevat poistetaan käytöstä.
- Infrastruktuuri. Kaupunkien ja valtioiden tulee olla käynnistänyt toimenpiteet rakennusten ja infrastruktuurin tekemiseksi päästöttömiksi vuoteen 2050 mennessä, mihin tarvitaan 300 miljardia dollaria vuositasolla. Kaupungit päivittävät vähintään 3 % rakennuskannastaan nollapäästöisiksi vuosittain.
- Liikenne. Sähköautojen osuus uusista autoista on maailmanlaajuisesti vähintään 15 %, reipas lisäys nykyisten sähkö- ja plugin-hybridien 1 % markkinaosuuteen. On sitouduttava joukkoliikenteen käytön kaksinkertaistamiseen kaupungeissa, raskaan liikenteen polttoainetehokkuuden parantamiseen 20 % ja lentoliikenteen päästöjen vähentämiseen 20 %:lla matkustajakilometriä kohti.
- Maankäyttö. Maankäyttöä ohjataan niin, että metsäntuhoaminen vähenee ja panostetaan metsänuudistukseen ja metsänistutukseen. Nykyisin maankäytön muutokset saavat aikaan n. 12 % globaaleista päästöistä. Jos tämä saadaan painettua nollaan ensi vuosikymmenellä, ja metsien lisäämisellä saadaan luotua hiilinielu vuoteen 2030 mennessä, se auttaa painamaan maailman nettopäästöt nollaan muiden hyötyjen ohessa. Kestävä maatalous voi vähentää päästöjä ja lisätä hiilen sitoutumista terveeseen ja hyvinhoidettuun maaperään.
- Teollisuus. Raskas teollisuus kehittää ja julkaisee suunnitelmia tehokkuuden lisäämiseksi ja päästöjen leikkaamiseksi, tavoitteena puolittaa päästöt hyvissä ajoin ennen vuotta 2050. Hiili-intensiivinen teollisuus — kuten rauta, teräs, sementti, kemia, öljy ja kaasu — päästää nykyisin yli viidenneksen maailman hiilidioksidista, mukaanlukematta niiden sähkön- ja lämmöntuotantotarpeita
- Finanssi. Finanssisektori on ratkaissut miten se sijoittaa pääomaa ja mobilisoi ainakin tuhat miljardia vuodessa ilmastotoimiin. Suurin osa tulee yksityiseltä sektorilta. Hallitukset, pankit ja Maailmanpankin kaltaiset luotottajat laskevat liikkeeseen paljon lisää ’vihreitä joukkovelkakirjoja’ ilmastonmuutoksen hillinnän rahoittamiseen. Näin syntyisi markkina, jossa liikkuisi vuositasolla vuonna 2020 yli kymmenkertainen summa vuonna 2016 liikkellelaskettuihin $81 miljardin joukkovelkakirjoihin verrattuna.
Edelleen kirjoittajat esittävät kolmea asiaa, jotta emme viivyttelemällä rajoittaisi ihmiskunnan tulevaa hyvinvointia.
- Poliittisten päätösten tulee perustua sensuroimattomaan tieteeseen. Kun varsinaiset tieteelliset artikkelit ovat usein vaikeaselkoisia, tarvitaan uudenlaisia foorumeita tutkijoiden ja päätöksentekijöiden vuoropuhelun helpottamiseksi. Poliitikkojen tulee puolustaa tutkijoita.
- Olemassaolevia ratkaisuja pitää skaalata ylöspäin nopeasti. Kaikkien maiden tulee viipymättä ryhtyä tavoittelemaan 100 % sähkön tuottamista uusiutuvilla.
- Optimismia on ruokittava. ”Mahdoton” ei ole fakta, vaan se on asenne. Tietoa onnistumisista on levitettävä, niin se rohkaisee muitakin yhä kunnianhimoisempiin tavoitteisiin.
Artikkelin loppulauseeseen on helppo yhtyä:
There will always be those who hide their heads in the sand and ignore the global risks of climate change. But there are many more of us committed to overcoming this inertia. Let us stay optimistic and act boldly together.