Miten sote-uudistus voi taas olla kaatumassa, ja voisiko sen vielä pelastaa?
Sipilän hallitusohjelman mukaan sote-uudistuksen piti edetä vaiheittain
- Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio ja rakenneuudistus
- Siirtyminen yksikanavaiseen rahoitukseen
- Valinnanvapauden ja tuotannon monipuolistuminen
ja alkuun suunniteltiin, että maakuntia olisi 9–12. Jos tämän suunnitelman mukaan olisi maltettu edetä, sote-uudistus voisi nyt olla hyvällä mallilla.
Mutta ei. Ahneuden piru meni Sipilään, eikä 12 maakuntaa riittänyt keskustalle. Syksyllä 2015 Sipilä uhkasi kaataa hallituksen, ellei keskusta saisi 18 maakuntaa, ja sai tahtonsa läpi. Samalla hän kylvi uudistuksen tuhon siemenet.
Kahdeksantoista maakuntaa on Suomeen aivan älytön määrä, mutta sillä saataisiin paljon keskustalaista aluehallintoa.
Politiikassa on tärkeää säilyttää tasapaino. Kun Sipilä ahnehti 18 maakuntaansa, kokoomuksenkin oli saatava jotakin. Muuten tuloksena olisi ollut sietämätön keskustan selkävoitto. Niinpä sovittiin, että valinnanvapautta aikaistetaan ja se toteutetaan jo ensimmäisessä vaiheessa.
Näin uudistuksesta tuli mahdoton. Ei onnistu yhdistää palvelujen integraatiota, joka olisi tärkeää toimintojen tehostamiseksi ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi, niin laajaan valinnanvapauteen kuin mitä kokoomus ajaa. Lakiluonnos lähetettiin lausuntokierrokselle, mutta asiantuntijapalaute on ollut järjestään tyrmäävää. Heikki Hiilamon sanoin, palveluiden yhdistäminen yhtenäiseksi ja kustannustehokkaaksi hoitopoluksi ei onnistu, koska palvelun tarvitsija saa valita palveluseteleillä minkä tahansa palveluntuottajan kuhunkin hoitovaiheeseen. Tällaisena uudistus ei voi edetä.
Nyt poliittinen paine kohdistuu kokoomukseen. Peruspalveluministeri Annika Saarikko kirjoittaa tuoreessa blogissaan: Valinnanvapauden myötäkin on varmistuttava siitä, että [maakunnalla] pitää olla riittävästi muskeleita päättää asioista omaehtoisesti – – Tämä on ydin myös keskustelussa valinnanvapaudesta erikoissairaanhoidosta.
Näin maakunnalla olisi mahdollisuus tarjota erikoissairaanhoitoon asiakasseteleitä tai järjestää palvelut jollakin muulla tavalla. Kokoomuksen olisi joustettava vaatimuksestaan, että maakunnalla olisi velvollisuustarjota asiakasseteleitä.
Kokoomus on pannut niin paljon poliittista arvovaltaa peliin valinnanvapauden puolesta, ettei se voi noin vain perääntyä. Politiikassa on tärkeää säilyttää tasapaino. Kun Sipilä ahnehti 18 maakuntaansa, valinnanvapaus oli hinta, joka kokoomukselle siitä luvattiin. Jos kokoomus nyt yksipuolisesti luopuisi valinnanvapaudesta, tuloksena olisi sietämätön keskustan selkävoitto.
Voitaisiinko syksyn 2015 epäonniset lehmänkaupat vielä perua? Jos keskusta suostuisi palaamaan 9–12 maakuntaan, ehkä kokoomuskin voisi taipua suppeampaan valinnanvapauteen. Tokihan se kirpaisisi, kun keskusta pitää 18 maakuntaa ja kokoomus laajaa valinnanvapautta saavutettuina voittoinaan, mutta ne voitot haihtuvat savuna ilmaan vaalikauden päättyessä. Tämä olisi kuitenkin niin suuri suunnanmuutos, että valmistelu vaatisi jälleen aikansa, eikä aikaa enää ole, kun eduskuntavaaleihin on enää vähän yli vuosi.
Ei vaikuta siltä, että Sipilän hallitus kykenisi viemään uudistuksen maaliin. Kuntakentällä vuosia vellonut epävarmuus vain jatkuu. Traagisinta on, että Sipilän hallituksen sote-suunnitelma oli sinänsä ihan hyvä.
Ehkäpä seuraava hallitus voisi toimia Sipilän hallitusohjelman pohjalta: ensin palvelujen integraatio, sitten rahoituskanavat kuntoon, ja sitten hallittua tuotannon monipuolistamista. Silloin vain kaikkien hallituspuolueiden pitää ymmärtää Sipilää paremmin olla keikuttamatta herkkää poliittista tasapainoa näin vaikeassa asiassa.