Vuoden 2018 ollessa aluillaan on jälleen hyvä silmäistä, mitä menneen vuoden aikana oikein tapahtuikaan. Keväällä käytiin kuntavaalit, ja vuoden päällimmäisiä aiheita Siuntiossa olivat koulujen kunto ja joukkoliikenne; kunnan taloudessa saimme hengähdystauon. Maailmalla taas ilmastonmuutoksesta kuuluu yhä huolestuttavampia uutisia.
Edelliseen vuosikatsaukseeni nähden asiat ovat menneet eteenpäin.
Kevään kuntavaaleissa teimme onnistuneen kampanjan, jonka huipentumana vihreä europarlamentaarikko Heidi Hautala vieraili kanssamme Fanjunkarsilla. Kaikki työ ja jokainen ääni oli tarpeen, sillä Vihreät voitti viidennen paikan valtuustoon yhden ainoan äänen erolla, ja nousi siten valtuuston kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Pidemmän aikavälin trendi luo myös uskoa tulevaan.
Syksyn alussa presidenttiehdokas Pekka Haavisto vieraili Siuntio-päivässä. Siuntion Vihreiden aktiivisuus on palkittu moni tavoin: Hienon vaalituloksen lisäksi Siuntion Vihreiden jäsenmäärä kaksinkertaistui vuoden 2017 aikana, mikä huomattiin myös piirissä: Uudenmaan Vihreät palkitsi Siuntion Vihreät vuoden nousijana. Vuoden alku on muuten hyvä aika liittyä puolueeseen, ellet jo ole jäsen.
RKP menetti paikan, mutta pysyi suurimpana ryhmänä; Kokoomus ja Porkkalan kokoomus mahtuivat taas samalle listalle. SDP ja Vasemmistoliitto pitivät paikkansa, Perussuomalaiset menettivät toisen paikkansa eikä Keskusta saanut vaaleihin listaa, osin kenties siksi, että liikenneministeri Anne Bernerin (kesk) syksyllä 2015 tekemä päätös lopettaa Siuntion junaliikenne pysyy hyvin mielissä.
Mitenkään kohtuutonta ei olisi ollut, että kolmanneksi suurin ryhmä olisi saanut vaalien jälkeisissä paikkaneuvotteluissa vaikkapa jonkin olennaisen substanssilautakunnan puheenjohtajuuden, mutta toisin kävi. RKP, perussuomalaiset ja Kokoomus muodostivat eräänlaisen konservatiivisen neuvottelukoalition ja ottivat puheenjohtajuudet neuvottelematta.
Muutenhan Siuntiossa demokratia on kuitenkin sikäli terveellä pohjalla, ettei millään yksittäisellä puolueella ole enemmistöä valtuustossa, ja kaikissa asioissa tarvitaan puolueiden yhteistyötä.
Koulujen kunto hallitsee edelleen keskusteluja. Alkusyksystä saatiin Aleksis Kiven koulun oppilaat väistötiloihin, mutta loppuvuodesta Päivärinteen koulun väistötilojen hankkiminen valitettavasti viivästyi kilpailutusteknisistä syistä. Myös Svenska skolassa on suuria korjaustarpeita.
Alkavana vuonna ratkotaan vaiheittain, miten sivistystoimi jatkossa järjestetään. Vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa valtuusto linjasi jatkovalmistelusta, että hahmotellaan sivistyskampusta kunnan keskustaan, ja siihen yhteyteen asianmukaisia tiloja myös kirjastolle ja nuorisotoimelle.
Joukkoliikenne on edistynyt erinomaisesti. Siuntio päätti liittyä HSL:ään, ja jäsenyys alkoi 1.1.2018. Ratkaisu on sikäli mainio, että saimme palautettua arkijunaliikenteen suunnilleen sille tasolle kuin se oli ennen Bernerin kurjaa päätöstä, ja parannuksena vielä se, että sama HSL:n matkakortti käy jatkossa koko HSL-alueella. Vielä on ratkaisematta viikonloppuliikenne; on suunnitelmia joistakin bussivuoroista Siuntion ja Kirkkonummen välille. Saattaa olla, että viikonloppuliikenteen järjestäminen junalla kävisi turhan kalliiksi, mutta haluaisin kyllä nähdä siitäkin vaihtoehdosta jonkin laskelman.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa on pientä uutta. Vuoden lopussa päätettiin yhdistää Inkoon ja Siuntion sosiaalitoimi, mikä vaikuttaa kyllä järkevältä, kun kummassakaan ei kovin monta työntekijää ole ollut.
Terveyskeskuksen toiminta on meillä ollut ulkoistettuna vuoden 2013 alusta lähtien, ja seuraavalle kilpailutuskaudelle terveyskeskusta hoitamaan valittiin nyt Attendo.
Hallituksen sote- ja maakuntauudistus on edelleen epäselvässä tilassa. Syksyn mittaan jokseenkin kaikki asiantuntijat teilasivat lausunnoilla olleen lakiluonnoksen, sillä siihen sisältynyt hyvin laajasti erikoissairaanhoitoon ulottuva kokoomuslainen valinnanvapauskäsitys olisi yleisen käsityksen mukaan vaarantanut palvelujen tuottamisen ja tullut todennäköisesti hyvin kalliiksi. Ennen joulua hallitus tiedotti jälleen kerran juhlallisesti, että he ovat päässeet asiassa sopuun, mutta näitä sopuja on ennenkin nähty, eivätkä ne ole kestäneet tarkempaa tarkastelua.
Kunnan tulevaisuuden suunnittelun kannalta on tietenkin täysin sietämätöntä, ettemme tiedä, joko parin vuoden päästä sote-palvelut hoidetaan maakunnallisella tasolla vai vieläkö kunnan pitää hoitaa ne itse. Miltä pohjalta pystymme tekemään päätöksiä esimerkiksi terveyskeskuksen tai hammashoitolan remontoinnista, kun emme tiedä tulevasta tämän vertaa?
Sote-palvelujen mahdollinen siirtäminen maakuntaan heittäisi sekin kunnan talouden koko lailla uuteen uskoon. Jos sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnan hoidettavaksi, maksuvelvollisuus siirtyy samalla. Mukana siirtyy kuitenkin samalla yli puolet kunnallisverotuloista, ja kunnan on pystyttävä hoitamaan talouttaan tällä pienemmällä osuudella. Miltä pohjalta pystymme tekemään päätöksiä mittavista kouluinvestoinneista, kun emme tiedä, puoliintuvatko kunnan tulot parin vuoden sisään?
Kunnan talous näytti ilahduttavasti taas paremmalta. Vuoden 2016 tilinpäätöksessä tulos oli huimat +2.719.911 euroa, millä saatiin katettua aiemmin kertynyt alijäämä niin, että kumulatiivinen ylijäämä oli nyt +461.288 euroa.
Tulevaisuus näyttää kuitenkin haastavalta: kouluinvestointeihin uppoaa paljon rahaa, jatkossa kunnan on itse vastattava joukkoliikenteensä tukemisesta, ja sote-uudistuksen epävarmuus merkitsee, ettemme edes tiedä, mitä kunnan tehtäviin kuuluu muutaman vuoden kuluttua.
Siivous- ja ruokapalvelut päätettiin ulkoistaa. Tavoitteena oli saavuttaa säästöjä, ja päätökseen vaikutti, että vanha keskuskeittiö on kehnossa kunnossa. Kilpailutuksen tulos näytti alustavasti siltä, ettei säästöjä saada ainakaan niin paljon kuin toivottiin. Kun asiaa käsiteltiin valtuustossa, toivoin tarjouspyynnön tarkempaa valmistelua, sillä sehän sitten paljolti määrää, millaista palvelua saamme, mutta jäin vähemmistöön. Kokemus on kyllä osoittanut, että kilpailuttaminen ei ole lainkaan helppoa. No, aika näyttää, saadaanko säästöjä ja miten ruoan laatu kehittyy.
Kunnan maankäytön suunnittelu on vaikeassa tilanteessa. Jo maankäyttö- ja rakennuslain mukaan 6000 asukkaan kunnassa pitäisi olla pätevä kaavoittaja, mutta meillä ei vaan ole. Sellainen olisi Siuntiolle hyvin tärkeä, kun kuitenkin haluamme kehittää kuntaa metropolialueen kyljessä ja paikata samalla tonttimyynnillä kunnan taloutta. Nyt olemme joutuneet turvautumaan konsultteihin, joiden kynänjälki ei aina laadullisesti ole sellaista kuin pitäisi.
Ilmastonmuutos koettelee Siuntiotakin. Syksy on ollut harvinaisen sateinen, joet ovat tulvineet, ja sateet huuhtovat ravinteita pelloilta. Ihan tavallista ei ole, että joulun välipäivinä pääsee keräämään suppilovahveroita.
Koulujen väistötilojen katot ovat vuotaneet, ja tasakattoa korvataan harjakatolla. Osaammekohan rakentaa tulevat koulumme sellaisiksi, että ne kestävät jatkossa näin lämpimiä ja kosteita talvia?
Ilmastonmuutoksesta on kyllä puhuttu paljon, mutta toimet sen hillitsemiseksi ovat edenneet kovin hitaasti. Päästöt pitäisi saada nopeasti laskettua nollaan, jotta välttyisimme edes pahimmilta vaikutuksilta. Tästä huolimatta näyttää siltä, että maailman kasvihuonekaasupäästöt ovat jälleen kasvaneet vuonna 2017, ja Suomenkin päästöt kasvoivat vuonna 2016. Tekniikan alalla on toki lupaavia edistysaskeleita, mutta henkilötasoisesti koen kovin turhauttavana, ettei poliittinen koneisto – maailman, EU:n, Suomen ja Siuntion tasolla – ole kyennyt parempaan.
Ilahduttavasti useimpien suomalaisten puolueiden nuorisojärjestöt ovat ottaneet tiukastikin kantaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sieltä muutos lähtee, ja nuoret voisivat ottaa vahvemmankin roolin asiassa.
Nuoret ovat nyt Siuntiossa entistä vahvemmin mukana päätöksenteossa: kuntaan valittiin nuorisovaltuusto, jonka nimeämiä edustajia on jo nähty kunnallisten elinten kokouksissa. Vuosi 2018 näyttää, millaisia uusia tuulia nuoret tuovat!