Eduskuntavaaleissa meillä valitaan kansanedustajia kustakin vaalipiiristä erikseen, ja eduskuntaan valituksi tultuaan kunkin puolueen kansanedustajat muodostavat eduskuntaryhmiä. Tällä tavoin edustajat edustavat toisaalta puoluettaan ja toisaalta vaalipiiriään. Tämä on nähty hyväksi.
Europarlamenttiin valitaan aivan vastaavasti edustajia kustakin jäsenmaasta erikseen, ja europarlamenttiin valituksi tultuaan europarlamentaarikot muodostavat parlamenttiryhmiä. Sielläkin edustajat edustavat toisaalta puoluettaan ja toisaalta kotimaataan. Tämäkin on nähty hyväksi.
Edustavuus toteutuu kahdessa suhteessa: toisaalta eri puolueiden tulee olla edustettuina kannatuksensa suhteessa, ja toisaalta eri alueiden tulee olla edustettuina asukaslukunsa suhteessa.
Britannian eron myötä Euroopan parlamentissa on vapautumassa koko joukko paikkoja. Euroopan parlamentissa oli esillä sellainenkin ehdotus, että vapautuvia paikkoja olisi käytetty eräänlaisen yleiseurooppalaisen, valtioista riippumattoman vaalipiirin perustamiseen. Tarkoituksena lienee, että EU:ssa painotettaisiin enemmän yleiseurooppalaista kehitystä ja vähemmän valtioiden keskinäistä kotiinpäinvetokisailua. Ehdotus kuitenkin kaatui selvin numeroin. Täältä unionin reunamilta katsellen tuntuisi siltä, että yleiseurooppalaisen vaalipiirin myötä päätösvaltaa siirtyisi suuriin valtioihin, ja meidän painoarvomme vähenisi. Siis myös europarlamentti kannattaa vahvasti alueellista edustavuutta.
Maakuntavaaleissa tilanne on aivan toinen, ja alueellisesta edustavuudesta vähät välitetään. Valmistelua tehdään siltä pohjalta, että maakuntia ei jaettaisi vaalipiireihin. Tässä on se ongelma, että vaalitapa kovin helposti suosii väkirikkaita keskuskaupunkeja, kun heidän ehdokkaansa saattavat usein nousta puolueiden listojen kärkipäähän.
Uudellamaalla 16 kansanedustajaa ja 23 kuntajohtajaa on Kuntalehden mukaan allekirjoittanut julkilausuman, jonka mukaan Uudenmaan maakunnan määritteleminen yhdeksi vaalipiiriksi vaarantaa alueellisen edustuksellisuuden maakunnallisessa päätöksenteossa ja aiheuttaa sen myötä demokratiavajeen. Aiempien vaalitulosten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan Uudenmaan maakuntavaltuuston 99 valtuutetusta noin 60 olisi tulossa Helsingistä, vaikka Helsingin väkiluku olisi vain noin 40 % koko Uudenmaan väkiluvusta. Siksi julkilausumassa ehdotetaan, että Uudenmaan ja Helsingin vaalipiirit säilytetään maakuntavaalien yhteydessä kahtena sisäisenä vaalipiirinä.
Maakunnan reuna-alueita jako Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireihin ei kovin paljon lohduta. Vaikka Helsinki rajattaisiin eri vaalipiiriin, Hangosta, Raaseporista tai Siuntiosta ei ole helppo lähteä kisaamaan maakuntavaaleissa Espoon ja Vantaan äänimäärien kanssa varsinkaan, jos jatkossa samaan aikaan pitäisi vielä käydä kotipaikkakunnan kuntavaaleja. Ajatus Uudenmaan maakunnan jakamisesta Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireihin on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Pystymme parempaan. Tarvitaan useampia vaalipiirejä. (Muuten olen sitä mieltä, että maakuntavaalit olisi ehdottomasti parempi järjestää eduskuntavaalien yhteydessä.)
Armottomat väestösuhteet merkitsevät kyllä, että ei ole mahdollista, että joka kunnasta tulisi edustaja. Kun Uudellamaalla on 1.653.000 asukasta ja sieltä valitaan 99 edustajaa, on noin 16.700 asukasta kutakin edustajaa kohti. Uusimaa voitaisiin jaksaa esimerkiksi kuuteen vaalipiiriin, Helsinki, Espoo, Vantaa, Länsi-Uusimaa, Keski-Uusimaa ja Itä-Uusimaa. Tällöin Helsinki saisi väkimäärien suhteessa n. 38 paikkaa, Espoo n. 17 paikkaa ja Vantaa n. 13 paikkaa, rajanvedoista riippuen Keski-Uusimaakin saattaisi saada n. 16 paikkaa, mutta Länsi-Uusimaa vain kymmenkunta ja Itä-Uusimaa vain 5–6.
Nykyinen vaalitapamme toimii kuitenkin perin huonosti, kun osa vaalipiireistä jää pieniksi. Eduskuntavaalienkin yhteydessä on todettu, ettei ole äänestäjiä kohtaan tasapuolista, että suurissa vaalipiireissä pienelläkin kannatusprosentilla voi saada ehdokkaan läpi, kun pienissä vaalipiireissä yhden ehdokkaan läpi saamiseksi vaadittava äänikynnys voi olla pitkälti toistakymmentä prosenttia.
Ratkaisu maakuntavaltuustoja uhkaavaan demokratiavajeeseen on jo mapissa pölyä keräämässä. Eduskuntavaalien uudistamista harkinnut työryhmä esitti joitakin vuosia sitten nk. kaksoissuhteellisen vaalitavan käyttöönottoa. Puhaltamalla heidän raportistaan pölyt pois ja ottamalla vaalitapa käyttöön maakuntavaaleissa päästäisiin Uudellamaallakin siihen, että maakuntavaltuustossa puolueiden paikkajakauma määräytyisi koko Uudenmaan äänijakauman perusteella, kuin maakunta olisi vain yksi vaalipiiri, mutta valtuutetut edustaisivat tasapuolisesti eri alueita, kuin maakunta olisi jaettu vaalipiireihin. Vaalitapa toteuttaa alueellisen edustavuuden ilman nykyisen vaalitavan pieniin vaalipiireihin liittyviä ongelmia.
Jos siis halutaan maakuntien päätöksenteko tukevalle demokraattiselle pohjalle ja reuna-alueidenkin edustus kuntoon.