Alkuviikosta Sipilän hallitus joutui tunnustamaan, että sote- ja maakuntauudistus viivästyy. Laskelma perustunee sentapaiseen ajatteluun, että lakien on oltava voimassa 6 kk ennen maakuntavaaleja, ja maakuntavaalien jälkeen maakunnan varsinaisen toiminnan alkamiseen on oltava aikaa aivan vähintään 9 kk – tai Uudenmaan jättimaakunnalle mieluummin toista vuotta. Nyt maakuntavaaleja kaavaillaan toukokuulle 2019, ja maakunnat aloittaisivat vuoden 2020 sijaan vasta vuoden 2021 alusta. Tämäkin aikataulu on varsin tiukka, ja se edellyttäisi, että lainsäädäntötyö etenisi kuin rasvattu.
Maakuntavaaleissa todellakin luotaisiin uutta. Olisi mielenkiintoista saada olla mukana, kun uusmaalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään koko lailla uudella tavalla. Jos maakuntavaalit pidetään toukokuussa, olen vahvasti kiinnostunut ehdokkuudesta. Uusimaa on toki niin suuri, että tukiryhmään tarvitaan tekijöitä, ja alustavastikin kiinnostuneet voivat oikein mielellään ilahduttaa minua ilmoittautumalla vaikkapa sähköpostitse (Harri.Haanpaa@vihreat.fi). Kampanja näet on tukiryhmänsä kokoinen.
Se on viimeistään nyt selvää, että seuraavat vaalit ovat eduskuntavaalit. Maakuntavaalien ajankohta taas on kyllä mahdollisimman hankala. Jos maakuntavaalit olisi järjestetty vaikkapa lokakuussa 2018, ne olisivat voineet toimia eräänlaisena harjoituskierroksena eduskuntavaaleihin. Nyt puolueet ja ehdokkaat satsaavat täysillä eduskuntavaaleihin, ja maakuntavaalien aikaan puolueiden aktiivit koettavat toipua eduskuntavaaleista. Maakuntavaaliehdokkaat ovat kuitenkin juuri niitä samoja aktiiveja, jotka eduskuntavaalitkin tekevät. Kaikenlaiset ajatukset eduskuntavaalien lykkäämisestä toukokuulle pitää tietenkin nauraa pihalle: ei olisi mitään demokratiaa, jos hallitus voisi jatkaa kauttaan lykkäämällä vaaleja.
Työn viivästyminen voi lopulta kaataa uudistuksen. Vaikka lait saataisiinkin säädettyä tässä aikataulussa, uudistuksen toteuttaminen jäisi paljolti huhtikuun 2019 eduskuntavaalien jälkeen muodostettavalle hallitukselle. Se taas jättää tulevalle hallitukselle mahdollisuuden korjailla uudistusta, vaikka lait ehdittäisiinkin säätää ensi talven aikana. Voi hyvin olla, ettei tämä lopulta käy Kokoomukselle, joka joutuisi varautumaan siihen mahdollisuuteen, että seuraava hallitus purkaa Kokoomuksen ajaman palvelujen viemisen markkinoille.
Saattaa käydä niin, ettei uudistusta lopulta saada vietyä läpi. Se olisi sikäli sääli, että uudistuksessa olisi hyvääkin: sote-palvelut olisi oikein hyvä siirtää kunnilta maakunnille pikimmiten. Kokoomuksen ajamaa holtitonta sotepalvelujen avaamista markkinoille tai keskustan ajamaa ympäristöhallinnon alasajoa ei kylläkään moni kaipaisi.
Olen leikitellyt ajatuksella, voisiko sote- ja maakuntauudistuksen viedä läpi, vaikka kokoomus keräisi lelunsa leikistä todettuaan, ettei valinnanvapaus ole etenemässä heidän toivomallaan tavalla. Voisiko esimerkiksi keskustan ja sinisten vähemmistöhallitus viedä viimeisinä töinään läpi uudistuksen, ilman valinnanvapautta, nykyisen opposition tuella? Näin saataisiin asia etenemään hyvään suuntaan ja päästäisiin soten loputtomasta vatvomisesta. Jos tällainen tilaisuus tulisi eteen, minusta ainakin vihreiden pitäisi harkita tällaista mahdollisuutta. Ei tämä kyllä millään lailla poliittisesti realistiselta vaikuta: oppositiopuolueet ovat ilmoittaneet, etteivät suostu hallitukseen kuin uusien vaalien kautta, ja veikkaanpa, että vähemmistöhallituksen tukeminen kiinnostaisi vielä vähemmän. Lisäksi demareilla taitaa olla jokin oma superkuntamallinsa.
Onhan tätä sotea jo pyöriteltykin. Vanhasen I hallitus käynnisti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jo 2006. Vuoden 2011 vaalien jälkeen Kataisen I hallituksen aikana, Henna Virkkusen toimiessa kunta- ja hallintoministerinä, tehtiin kunta- ja soteuudistusta. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen Sipilän I hallitus on tehnyt maakunta- ja soteuudistusta.
Loputon sote-vatvominen on aiheuttanut kunnissa jatkuvaa suurta epävarmuutta. Etenkin kun on alettu pohtia soten siirtämistä pois kuntien vastuulta, kunnissa on vaikea suunnitella tulevaa kovin pitkälle. Meillä Siuntiossakin suunnitellaan suurta kouluinvestointia, mutta emme tiedä, puolittuuko budjettimme vuonna 2021 – tai 2022, tai 2023. Kehitä siinä sitten kuntaa, kun et tiedä, mitä kunnan tehtäviin kuuluu kolmen vuoden kuluttua. Vuosien epävarmuudessa vellomisen jälkeen mittani alkaa olla täynnä, ja minun alkaa olla hyvin vaikea kuvitella, että asettuisin enää ehdolle kuntavaaleissa, ainakaan ellei sote-palvelujen järjestämiseen saada ratkaisua ennen niitä.