Helsingin Sanomat julkaisi eilen laajan jutun siitä, olemmeko valmiit kaikkeen, mitä ilmastonmuutos Suomelle tekee. Melkein kaikki alat joutuvat varautumaan: maanviljelys on muutosten edessä, hellekuolemat lisääntyvät, rakennukset ja tiet altistuvat uudentyyppiselle kuormitukselle. Suomi on lämmennyt jo n. 2 astetta esiteollisesta ajasta, ja lämpeää vielä asteen pari vuoteen 2050 mennessä, vaikka päästöt saataisiin ripeään laskuun.
Lehti julkaisi myös kommentin, jonka mukaan tämä kesä on viimeistään osoittanut, mihin ilmastonmuutos johtaa — mutta poliitikkorintamalla on hyvin hiljaista. Toivottavasti tehdään tarpeeksi, kolumnisti kertoo kaverinsa toivovan, ja ihmettelee itse poliitikkojen hiljaisuutta. Kolumnin loppulauseen mukaan suuri joukko äänestäjä olisi juuri nyt kuulolla ja haluaisi nähdä Suomen hallitus- ja oppositiopuolueilta konkreettisia lupauksia ja esityksiä sen varmistamiseksi, että Suomessa ja EU:ssa tehdään tarpeeksi.
Ensimmäinen reaktioni jälkimmäiseen oli harmistus, kirjoitinhan itsekin paikallislehteen aiheesta otsikolla Helteestä hiilitulleihin. Ei toki kaltaiseni rivivaltuutetun kirjoitus paljon paina, mutta kesäkuumallakin mm. kansanedustaja Emma Kari (vihr) on kirjoittanut pelkästään heinäkuun puolenvälin jälkeen ilmastonmuutokseen liittyen mm. otsikoilla Polttava kesä on varoitus hallitukselle – lopettakaa ilmastonsuojelun vesittäminen (30.7.), Suomesta kasvisruoan kärkimaa (26.7.), Turvevimma saatava loppumaan (22.7.) ja Emma Kari vaatii avohakkuukieltoa valtion metsiin: “Hallituksen metsäpolitiikka on häpeäksi Suomelle” (18.7.). Panin mielihyvin merkille, että myös Sanna Marin (sd) kirjoitti otsikolla Ympäristö ei odota (14.7.).
Vihreillä on kyllä varsin selviä linjauksia ilmastonmuutoksesta. Puoluekokouksessa hyväksyttiin juuri kesäkuussa uusi poliittinen tavoiteohjelma, jonka ensimmäisen luvun ensimmäinen tavoite on ”Ilmastonmuutos pysäytetään kansainvälisin toimin”. Keskustallakin on ilmasto- energia- ja ympäristölinjaus.
Eipä varmaankaan tavan kansalainen mökkilaiturilla läkähtyessään ala hevin etsiä puolueiden sivuilta tai kansanedustajien blogeista kannanottoja ilmastonmuutokseen. Se on siinä mielessä ongelma, että poliitikot pelastavat maailman vain jos kansalaiset sitä vaativat.
Ei kai puolue voi kuin katsoa peiliin, jos sen poliittiset linjaukset eivät tavoita suurta yleisöä. Mutta eikö medialla voisi olla osansa olennaisten kysymysten nostamisessa keskusteluun, ja eikö media voisi vaatia poliitikoilta vastauksia? Nyt HS:n kolumnisti tyytyy toivomaan puolueilta lupauksia ja esityksiä samaan aikaan, kun Ilmastovanhemmat ry pyrkii täyttämään keskustelun tyhjiötä. He vaativat avoimessa kirjeessään eduskuntapuolueiden puheenjohtajilta vastauksia siihen, miten heidän puolueensa suhtautuvat ilmastonmuutokseen. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä vastaukset.
Eikä pidä tyytyä siihen, että pyydetään puolueilta kauniit lupaukset tulevista ilmastotoimista. Lupausten uskottavuutta on arvioitava myös menneen politiikan valossa. Esimerkiksi, menneen vuoden aikana väiteltiin siitä, voidaanko hakkuita lisätä kestävästi Suomessa, mutta keskustelu tulehtui pahoin. Tutkimustieto ei näet millään lailla tue hallituksen ajamaa hakkuiden lisäämistä, kuten Antti Majava toteaa kirjoituksessaan Kohtalokasta edunvalvontaa.
Eri puolueiden kannat ilmastonmuutokseen kävivät vähään aikaan parhaiten ilmi viime syyskuussa, kun eduskunnassa keskusteltiin hallituksen keskipitkän aikavälin ilmasto-ohjelmasta. Vihreä Lanka tiivisti puolueiden ilmastonmuutoskannat näppärään pähkinänkuoreen jutussaan Eduskuntakeskustelu paljasti ketä ilmasto oikeasti kiinnostaa. Jutussa oman navan tuijottajiin luettiin keskusta, siniset, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit, huolestujia olivat kokoomus ja sosialidemokraatit, ja [hallituksen politiikkaa riittämättömänä pitäviä] kriitikkoja vihreät, vasemmistoliitto ja rkp. Kansanedustaja Antero Vartian (vihr) ryhmäpuheenvuoro on edelleen katsomisen arvoinen: ”Näillä päätöksillä on kiire. Meillä ei ole yhtä ainutta vuotta hukattavana.”