Vuodenvaihteessa minulle tulee täyteen 10 vuotta Siuntion kuntapolitiikassa ja taitaakin olla hyvä heti luoda pieni silmäys taaksepäin tähän aikaan. Linkitän alla kunkin vuoden kohdalle aina jonkun valikoidun vanhan kirjoituksen.
Vuonna 2008 käytiin syksyllä kuntavaalit. Vihreät saivat kolme paikkaa valtuustoon. Jäin yhden äänen erolla varavaltuutetuksi enkä ollut uutena tulokkaana heti tunkemassa kunnanhallitukseen.
Vuonna 2009 Siuntion uusi vuosiksi 2009–2010 valittu kunnanhallitus osoittautui aika toimintakyvyttömäksi, ainakin osaksi siksi, että kunnanhallituksen puheenjohtajaksi oli valittu uusi tulokas. Pääsin tilapäiseen valiokuntaan selvittämään, nauttiko kunnanhallitus vielä valtuuston luottamusta.
Vuonna 2010 valtuusto erotti kunnanhallituksen heti alkuvuodesta, ja minut valittiin loppuvuodeksi 2010 kunnanhallitukseen. Keväämmällä käynnistettiin myös talouden tasapainotusohjelman valmistelu.
Vuonna 2011 päästiin äänestämään kuntaliitossopimuksesta Lohjan ja Nummi-Pusulan kanssa. Äänestin vaa’ankielenä liitoksen puolesta, ja kuntaliitos hyväksyttiin äänin 14–13. Keskustelu aiheen ympärillä oli myrskyisää, liitoksen vastustajat kampanjoivat ruumisarkulla.
Vuonna 2012 vaa’ankieli kääntyi, ja sekavien vaiheiden jälkeen kuntaliitos lopulta kaatui. Silloin kaikki kahdeksan rkp:n valtuutettua, kaikki kolme vihreiden valtuutettua (mukana myös silloinen Uudenmaan Vihreiden puheenjohtaja) ja kolme kokoomuksen valtuutettua siirtyivät uuteen valtuustoryhmään. Syksyllä käytiin hyvin erikoiset kuntavaalit, joissa sekä vihreät että kokoomus olivat jakaantuneita kahtia kuntaliitoskantansa mukaan. Terveyspalvelujen järjestäminen Lohja-yhteistyön kaaduttua meni täpärälle, mutta onnistui: kunnanhallitus päätti uudenvuodenaattona hankkia terveyspalvelut vuoden 2013 alusta lähtien Doctagonilta. Kuntaliitoksen melskeissä Siuntio liittyi myös Kohti hiilineutraalia kuntaa -hankkeeseen (HINKU).
Vuonna 2013, tultuani valituksi varsinaiseksi valtuutetuksi, aloin kirjoitella valtuustoraportteja. Valtuustokausi ei kuitenkaan alkanut Siuntion kannalta lainkaan niin suotuisasti kuin itsenäisyyden kannattajat olivat ajatelleet, ja taas päästiin laatimaan talouden tasapainotusohjelmaa. Pohdiskelin silloin myös, missä tapahtuu poliittisten kantojen yhteensovittaminen, mikä tuntuu nykyisen polarisoitumisen aikana taas varsin ajankohtaiselta.
Vuonna 2014 valtakunnan hallitus juhli useampaakin soteratkaisua, ainakin kesäkuussa ja marraskuussa, mutta kuten tiedämme, niistä ei sittemmin syntynyt mitään. Keväällä käytiin eurovaalit, ja muutama vihreä ehdokas kävi Siuntiossa kampanjoimassa. Talous oli ainaisen kireällä, vuosi 2014 meni lopulta 294.000 € miinukselle, mutta vuodeksi 2015 sentään budjetoitiin tulokseksi +210.000 €.
Vuonna 2015 käytiin keväällä eduskuntavaalit, ja niiden jälkeen keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset muodostivat Sipilän hallituksen. Syksyllä tulikin sitten todellinen pommi, kun liikenneministeri Anne Berner (kesk) ilmoitti valtion lopettavan junavuorojen ostamisen Länsi-Uudellemaalle heti vuodenvaihteesta. Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) ei koskaan löytänyt aikaa Siuntion delegaation vastaanottamiseen, mutta kovan ponnistuksen jälkeen Siuntio sai turvattua junaliikenteensa jatkumisen HSL:n kautta, ensin kiireellisesti laaditulla tilapäisellä sopimuksella vuosille 2016–2017 ja sitten liittymällä HSL:ään vuoden 2018 alusta. Toki niin, että kun valtio ei enää osta liikennettä, kunnan on tuettava sitä omista varoistaan. Päivärinteen puukoulu suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi.
Vuonna 2016 kokosimme taas Siuntion vihreät voimat yhteen. Päivärinteen koulu siirtyi väistötiloihin Svenska skolaan. Päästiin taas laatimaan talouden tasapainotusohjelmaa, kun vuosi 2015 oli mennyt 1,35 miljoonaa miinukselle. Aleksis Kiven koulun perin kurja kunto paljastui joulukuussa. Vuoden 2016 tulos oli hieman yllättäenkin peräti 2,72 miljoonaa plussalla, millä saatiin katettua aiemmatkin alijäämät.
Vuonna 2017 käytiin kuntavaalit, joissa vihreät saivat loistavan tuloksen, viisi valtuutettua. Syksyllä hyväksyttiin myös nuorisovaltuuston pelisäännöt, joiden mukaan nuorisovaltuustolla on oikeus lähettää puheoikeutettu edustajansa kunnanvaltuustoon, kunnanhallitukseen, lautakuntiin ja muihin työryhmiin. Nuorisovaltuutettujen asema ei muuten ole monessakaan kunnassa ollenkaan näin vahva. Syksyllä Aleksis Kiven koulu muutti väistötiloihin, ja joulukuussa valtuusto päätti jatkaa koulujen tulevaisuuden valmistelua sivistyskampusajatuksen pohjalta. Vuoden 2017 tulos oli mainiot 1,558 miljoonaa plussalla.
Vuonna 2018 sain johtaa valtuuston kokousta, kun Päivärinteen koulu, jota omatkin lapseni olivat käyneet, yhdistettiin Aleksis Kiven kouluun. Noin muuten enin osa vuodesta meni sivistyskampuksen valmisteluun. Hammashoitola pääsi syksyllä uusiin tiloihin. Kunnanhallitus päätti vielä 17.12., että hanke– ja kaavoitustyötä valmistellaan tehtyjen päätösten mukaisesti niin, että rakennettava sivistys- ja hyvinvointikampus sijaitsee Aleksis Kiven koulun ja Lillbruses kiinteistöjen alueelle.
Moninaisia vaiheita mahtuu tähän vuosikymmeneen. Ei taida olla monta kuntapoliitikkoa tässä maassa, jotka voivat sanoa olleensa tilapäisessä valiokunnassa selvittämässä kunnanhallituksen luottamusta, äänestäneensä vaa’ankielenä kuntaliitoksesta ja johtaneensa puhetta valtuustossa, kun omien lasten aiemmin käymä koulu lakkautetaan.
Mitähän tulevaisuus voisi tuoda tullessaan?
- Vuosikymmen sitten Siuntio oli kasvanut nopeasti, ja kesällä 2009 Toukolaan remontoitiin suurella kiireellä tiloja esi- ja perusopetukselle. Sittemmin Siuntion väestönkasvu on hiponut nollaa, ja ennusteiden mukaan koulujen oppilasmäärät ovat lähivuosina jyrkässä laskussa.
- Väestönkasvun hiipuminen ei koske vain Siuntiota, vaan se näyttää koskevan kutakuinkin kaikkia pääkaupunkiseudun kehyskuntia samalla kun pääkaupunkiseudun väkiluku kasvaa nopeasti.
- Vuonna 2008 alkaneen pitkän laskusuhdanteen jälkeen Siuntion hiipuneen väestönkasvun arveltiin johtuvan laskusuhdanteesta. Alkuvuodesta 2018 Suomen talous kääntyi vihdoinkin kasvuun, olkoonkin että tämä nousukausi saattaa jäädä lyhyeksi. Ellei kehyskuntien väkiluku nyt käänny nousuun, ehkä kyse ei olekaan talouden suhdanteista, vaan ihmisten muuttuneista asumistoiveista.
- Viime vuosina mm. Störsvikin asukasmäärä on jopa kääntynyt hienoiseen laskuun, kun ainoastaan asemanseudun väkimäärä on noussut. Tonttikauppa on ollut tahmeaa. Ellei suunta vieläkään käänny, miten kunnan maapolitiikan pitäisi sopeutua uuteen (noh, ei enää niin kovin uuteen) tilanteeseen?
- Kunnan talous on jatkuvasti hyvin kireä, ja talouden tasapainotusohjelmia on päästy laatimaan harva se vuosi. Juuri nyt pienen huoahduksen tilanteeseen tuo parin viime vuoden erinomainen tulos, mutta sivistys- ja hyvinvointikampushanke tulee kuormittamaan kunnan taloutta raskaasti, miten tahansa se toteutetaankin.
- Pienen kunnan organisaatio on heiveröinen ja haavoittuvainen, ja se on kovalla koetuksella, kun tavanomaisen arkisen toiminnan lisäksi nyt on valmisteltava sivistys- ja hyvinvointikampuksen kaltaista suurinvestointia.
- Investoinnit eivät suinkaan lopu sivistys- ja hyvinvointikampukseen, vaan sen jälkeen päästään sitten ratkomaan perusturvaosaston sisäilmaongelmia.
- Perusturvaosaston tilakysymyksiä ratkaistaessa olisi tärkeää tietää, miten mahdollisessa sote-uudistuksessa käy. Sipilän hallitus on koettanut tehdä sote- ja maakuntauudistusta 2015–2019, sitä ennen Kataisen-Stubbin hallitus 2011–2015 yritti kunta- ja soteuudistusta, ja sitä ennen Vanhasen II hallitus teki palvelurakenneuudistusta 2007–2011. Mutta ellei Sipilän hallitus saa sotea läpi eduskunnasta 15.3. mennessä, jolloin eduskunnan istuntokausi päättyy, työ siirtyy taas seuraavalle hallitukselle. Ei välttämättä saa, mutta pianhan näemme. Ehkä keväämmällä voisimme tietää, millaisia ratkaisuja meidän pitäisi tehdä perusturvan tilojen suhteen?
Viime vuodet kunta on kulkenut kriisistä kriisiin. Joukkoliikennekriisi saatiin ratkaistua liittymällä HSL:ään, ja nyt ratkaistaan koulujen sisäilmaongelmia rakentamalla sivistys- ja hyvinvointikampus. Jatkuva kriiseihin reagoiminen käy kuitenkin raskaaksi, kun jatkuvasti on ikään kuin juostava tosi kovaa pysyäkseen edes paikallaan.
Ei lainkaan haittaisi, jos välillä olisi rauhallisemman kehittämisen ajanjaksoja, jolloin voitaisiin rauhallisesti hengitellen pohtia, mihin suuntaan kuntaa halutaan kehittää. Vaikkapa nyt HINKU-hanke on pahasti hautautunut päälle kaatuvien kriisien alle.
Yhtä kaikki, sitä vettä on melottava, joka kanootin alla on. Vuonna 2019 Siuntion päätavoite on selvä: sivistyskampushanketta on vietävä eteenpäin, sen toteutukseen ja rahoitukseen on saatava selko. Kun joukkoliikenne ja koulut saadaan kuntoon, ollaan taas vakaammalla pohjalla.