Kevään kuntavaaleihin on tänään tasan kuusi kuukautta, ja ehdokashakemukset on jätettävä viimeistään maaliskuun alussa. Lähiaikoina on siis ratkaistava, lähteäkö ehdolle.
Pari kauttani Siuntion kunnallispolitiikassa ovat opettaneet, että Max Weber tiesi jotakin, kun kuvasi politiikkaa kovien lankkujen hitaaksi poraamiseksi. Asioiden eteneminen vaatii paljon aikaa. Siuntion Sydän kaavoitettiin jo 2008, ja se muotoutuu hiljakseen tontti tontilta. Siuntion Vihreät ehdotti HSL:ään liittymisen selvittämistä 2011, mutta ajatus sai vauhtia vasta 2015, kun Sipilän hallitus lopetti valtion ostamat junavuorot Länsi-Uudellemaalle, ja Siuntion HSL-jäsenyys alkoi 2018. Päivärinteen koulu suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi jo 2015, ja uusi sivistys- ja hyvinvointikampus sai rakennusluvan tänä syksynä. Asiat eivät totisesti tapahdu käden käänteessä.
Asioiden hitautta auttaa sietämään, että politiikka on joukkuelaji. Pienessä kunnassa tarvitaan verraten paljon väkeä kunnalliseen päätöksentekoon, ja meillä on hyvä joukkue. Luottamushenkilömme ovat osaavia, ja tieto kulkee hyvin. Aktiiveja toki voisi aina olla enemmänkin; en harmikseni löytänyt ketään kaveriksi kampanjoimaan Siuntiossa eduskuntavaalien 2019 alla, mutta onneksi lohjalaisen ehdokkaan kampanjapäällikkö sattui Sudenkaarelle juuri jakaessani mainoksia siellä ja saatoimme yhdistää voimamme. Yhteistyö on voimaa.
Kuntavaalit ovat paikallispolitiikassa aina uudistumisen aikaa. Osa aiemmin mukana olleista jättäytyy pois, mukaan lähtee aina uusia, ja viime kädessä äänestäjät tietenkin ratkaisevat, ketkä valitaan valtuustoon. Listalla olisi hyvä olla sopivasti monenlaisia ehdokkaita: uusia ja kokeneita, eri sukupuolia, eri ikäisiä, erilaisista asioista kiinnostuneita, erilaisia asioita osaavia. Seurailenkin kiinnostuneesti, millaisia ehdokkaita Siuntion Vihreiden hallitus listalle löytää ja millaiseksi lista on muotoutumassa. Se on itse asiassa melkein yhtä jännittävää kuin ääntenlaskennan seuranta tasan kuuden kuukauden kuluttua! Lähtisitkö sinä ehdokkaaksi?