Siuntion kunta järjesti tilannetiedotuksen kunnan tilanteesta keskiviikkoiltana. Arvattavasti kuntalaisia kiinnosti eniten kunnan terveyspalvelujen tilanne, ja lähes koko aika keskusteltiinkin siitä.
Saimme kuulla, että terveyskeskusta lukuunottamatta valtaosa terveydenhuollon henkilökunnasta on jäämässä kuntaan. Terveyskeskuksen henkilökunta sen sijaan ei jää. Sen vuoksi kunnanhallitus päätti viime maanantaina valtuuttaa kunnanjohtajan ja perusturvajohtajan neuvottelemaan aiesopimuksesta Doctagon Oy:n kanssa palvelujen järjestämisestä. Ihmeteltiin, mikä firma tämä Doctagon oikein on, ja ettei hinnoittelusta ei tuntunut vielä olevan tietoa, vaikka kunnanhallituksen pitäisi käsitellä budjettia jo 5. marraskuuta.
Keskustelua herätti myös hankinnan tapa. Laki julkisista hankinnoista lähtee siitä, että kaikki vähänkin merkittävät julkiset hankkeet on kilpailutettava. Hankintalain 27 § sallii kuitenkin tietyissä tilanteissa valita suorahankinnan, kuten Siuntio aikoo nyt tehdä. Tässä tapauksessa lähinnä kyseeseen tulisi pykälän kohta 3, jonka mukaan suorahankinnan voi valita, jos
3) sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi;
Sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, ja kiire on kova. Tilanne on niin vaikea, että kunnanjohtaja havainnollisti sitä tiedotustilaisuudessa kuvalla, jossa karhun ahdistama retkeilijä pohtii kuilun reunalla, hypätäkö vai ei.
Sitä vastoin minusta on vaikea tulkita, että kiire olisi aiheutunut hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamatomasta syystä. Tässä tilanteessa ollaan siksi, että Ryhmä 14 sotki keväällä kuntaliitoksen, jonka Siuntion valtuusto oli jo kahdesti hyväksynyt. Yllättävänä ei varsinaisesti voida pitää sitäkään, että terveyskeskuksen väki lähti. Hehän kirjoittivat jo keväällä vetoomuksen, joka kaikui kuuroille korville. Ei kai sekään ollut yllättävää, että Siuntioon on vaikea rekrytoida lääkäreitä. Yksikkö on pieni, ja mahdolliset hakijatkin tietävät, että mikä rahansa nyt tehtävä ratkaisu on tilapäinen. Onhan 6150 asukkaan väestöpohja aivan liian pieni terveyspalvelujen järjestämiselle ja hallitus tulee toteuttamaan sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen.
Olisi ollut viisasta varautua etukäteen siihenkin mahdollisuuteen, että lääkäreitä ei saada. Olisi voitu kilpailuttaa lääkäripalvelujen järjestäminen asianmukaisesti puitejärjestelynä, jossa olisi etukäteen sovittu, mitä yksi lääkäri tai hoitaja maksaa, ja kunta voisi sitten ostaa palveluja tarpeen mukaan. Miksi näin ei tehty?
Osasyynä on ollut Siuntiossa vallitseva pakkomielteinen optimismi. Sen jälkeen, kun kuntaliitos kaadettiin, kuntaliitoksen vastustajilla on ollut pakonomainen tarve vakuutella, etteivät mitkään vaikeudet voi uhata Siuntiota, ja jokainen tätä epäilevä sana on kerettiläisyyttä.
Keväällä kuntaliitoksen vastustajat olivat täysin vakuuttuneita siitä, että tietenkin Lohja mielihyvin jatkaa terveyspalvelujen tuottamista Siuntiolle, ja tämän epäileminen oli valehtelemista ja manipulointia. Ei Lohja jatkanut.
Tämän jälkeen toivo pantiin siihen, että hallitus pakottaisi Lohjan tuottamaan palvelut Siuntiolle jatkossakin. Paras-laki ei antanut tähän eväitä, eikä hallitus lähtenyt sentään säätämään erillistä Lex Siuntiota.
Syksyllä oltiin täysin vakuuttuneita siitä, että tietenkin henkilökuntamme palaa Siuntioon, ja muiden vaihtoehtojen pohtiminenkin oli ikävää loanheittoa ja mustamaalausta. No, paljon henkilökuntaa palasikin, mutta terveyskeskus jäi tyhjäksi.
Alkusyksystä kuntaliitoksen vastustajat toivoivat kunnanhallituksen kokouksessa, ettei terveyspalvelujen järjestämisestä käytäisi julkista keskustelua, ja valtuuston kokouksessa 8.10. valtuutettujen kysellessä terveyspalvelujen järjestämisestä useampikin kuntaliitosta vastustanut valtuutettu käytti puheenvuoroja, joissa ehdotettiin ”työrauhan antamista virkamiehille”, millä he ilmeisesti tarkoittivat itselleen kiusallisen julkisen keskustelun lopettamista.
Kun sitten maanantaina 22.10. kävi selväksi, ettei lääkärinvirkoihin ollut hakijoita, oltiin kunnanjohtajan kuvaamassa tilanteessa karhun ja rotkon välissä. Palvelujen turvaamiseksi oli tehtävä jotakin, hankintalain säännöksistä viis. Mutta edelleenkään minkään ei nähdä uhkaavan Siuntiota. Yhden valtuutetun mielestä tilaisuudessa nähtiin, että terveyspalvelut on järjestetty ”aika pirun hyvin”, vaikka vasta on päätetty, kenen kanssa terveyskeskuspalveluista neuvotellaan. Toinen on vakuuttunut, että saamme suuria säästöjä, kun meidän ei tarvitse ”kustantaa Lohjan pöhöttynyttä hallintoa”, vaikka palvelujen tulevasta hinnasta ei ole vielä mitään tietoa. Sama valtuutettu on tosin sitäkin mieltä, että Siuntion taloustilanne on parempi kuin Lohjan tai Kirkkonummen, vaikka valtiovarainministeriön laskelmat osoittavat vallan muuta. Kolmas valtuutettu, itsekin hallitusneuvotteluihin osallistunut, ei usko hallituksen tietävän, mitä se haluaa kuntauudistukselta, vaikka eilisessä TV-väittelyssä hallituspuolueiden puheenjohtajat yksituumaisesti kertoivat, että tulevaisuuden rakenneratkaisuista ei näkemyseroja oikeastaan enää ole.
Seuraava valtuustokausi tulee olemaan suurten murrosten aikaa, ja nämä vaalit ratkaisevat paljon. Pienessä kunnassa yksi ainoa ääni voi olla ratkaiseva – ei vain valtuustossa, vaan jo kuntavaaleissa. Jos nimittäin yksi ainoa siuntiolainen äänestäjä olisi äänestänyt toisin vuoden 2008 kuntavaaleissa, emme olisi nyt tässä vaikeassa tilanteessa. Sinun äänesi voi ratkaista nämä vaalit. Kenelle annat sen?