Oslon tapahtumien jälkeen verkkokeskustelu on jälleen noussut keskusteluun. Yle kertoo Erkki Tuomiojan esittäneen, että nettimaailmassakin ihmisten tulisi pääsääntöisesti esiintyä omalla nimellään, mikä jo merkitsevästi hillitsisi vihapuhetta. Eva Biaudet puolestaan pohtii, tulisiko lakia tiukentaa niin, että vihakirjoitteluun puututtaisiin aikaisemmin, ja katsoo myös, että median tulisi luopua nimettömänä käytävästä verkkokeskustelusta – tulisi toimia kuin yleisönosastoilla, joissa nimettömiä kirjoituksia julkaistaan vain poikkeustapauksissa.

Ennalta-arvattavasti tästä on noussut melkoinen älämölö sananvapauden ja yksityisyyden puolesta. Esimerkiksi Mikko Rautalahti tulkitsee Tuomiojan lausunnon lakiesitykseksi ja perustelee varsin hyvin, miksi verkkosivujen ylläpitäjien olisi käytännössä mahdotonta pitävästi varmistaa kirjoittajien henkilöllisyys. Hiukan on tosin vaikea ymmärtää, miksi henkilöllisyys pitäisi varmistaa noin huolellisesti; eihän niin tehdä sanomalehtien mielipidepalstoillakaan.

Omalla nimellä kirjoittamisen vaatiminen tuskin merkittävästi parantaa keskustelupalstojen ilmapiiriä. Omalla nimellä esiintymisen vaatimus vaikuttaa kyllä suureen osaan ihmisistä, mutta muutamakin keskustelija voi tuhota keskustelupalstan ilmapiirin. Aina löytyy muutama, jotka omalla nimelläänkin öyhöttävät ja karkottavat rakentavampaa keskustelua toivovat lukijat.

Huomion kiinnittäminen lakiin on sekin harhapolku. Kiinnittämällä liikaa huomiota lakiin – tai keskustelupalstan sääntöihin – syntyy paljon keskustelua siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, ja saadaan taatusti keskustelu löytämään riman matalin kohta.

Ainoa ratkaisu on, että media alkaa suhtautua verkkokirjoitteluun yleisönosaston tavoin, ja hyväksyy ainoastaan keskustelua eteenpäin vievät, valitsemansa linjansa mukaan riittävän asialliset kommentit. Anil Dash kirjoitti hiljattain aiheesta mainion kirjoituksen If your website’s full of assholes, it’s your fault. Jaan täysin Dashin näkemyksen siitä, että keskustelun ylläpitäjä on vähintäänkin moraalisessa vastuussa lukijoille siitä, millaisen kirjoittelun palstallaan sallii. (Lukemisen arvoinen on myös hänen jatkokirjoituksensa If your website’s full of anonymity, that might be okay.)

Viime kädessä kirjoitusten arviointi on aina subjektiivista, eikä mikään ohjenuora tai säännöstö voi korvata ihmisen subjektiivista arviota. Joku voi pitää tätä mielivaltana, ja riippuen keskustelupalstan valvonnan toteutuksesta se saattaa sitä ollakin. Sananvapauden rajoittamisen kanssa sillä on kuitenkin varsin vähän tekemistä; ei sananvapaus ole koskaan tarkoittanut sitä, että kuka tahansa voisi milloin tahansa vaatia mitä mediaa tahansa julkaisemaan mitä tahansa.

Yllämainitun jutun mukaan Biaudet sanoo aikovansa jatkaa syksyllä median kanssa keskustelua siitä, mikä on niiden suhtautuminen asiattomaan kirjoitteluun. Ajatus on oikeansuuntainen. Lähtökohtaisesti ei tulisi kuitenkaan harkita sääntelyä, vaan mediatalot pitäisi saada ymmärtämään, että samalla tavoin kuin lehdet voivat profiloitua eri lukijakunnille ja kilpailla lukijoista, verkkosivut voivat profiloitua erilaisille kirjoittajaryhmille ja kilpailla kirjoittajista – ja tämä profiloituminen tapahtuu viime kädessä keskustelupalstan sääntöihin ja ylläpitoon panostamalla.