Vihapuhe on viime aikoina noussut valtakunnalliseen keskusteluun. Tammikuussa vastakkainasettelu kärjistyi väkivallaksi, kun äärioikeistolaiset hyökkäsivät keskustelutilaisuuteen, jossa keskusteltiin Äärioikeisto Suomessa -kirjasta. Huhtikuun lopussa YLE kertoi raportissaan ”Me tiedämme missä asut” suomalaisten tutkijoiden, poliitikkojen ja yhteiskunnallisten keskustelijoiden saamista vihaviesteistä, ja aivan viime päivinä on keskusteltu lähinnä suomenruotsalaisille julkisuuden henkilöille osoitetuista murhauhkauksista.

Kaikki tällainen poliittisten toimintavapauksien loukkaaminen on ehdottoman tuomittavaa.

Siuntiossakin poliittinen ilmapiiri on kärjistynyt. Valtuutettu Kristian Parviainen kirjoitti 31.5. blogissaan kuinka muutamat mustamieliset keskustelijat näkevät kaiken olevan ”mätää, korruptoitunutta ja täynnä salaliittojen seittiä”.

Ilmiö ei ole uusi. Kun tammikuussa 2010 käsiteltiin Janne Laakkosen johtaman kunnanhallituksen erottamista, kirjoitin (KS 7.1.2010):

Yleisemminkin vaikuttaa siltä, että viime vuonna Siuntiossa on vallannut alaa näkemys, jonka mukaan kunnallispolitiikassa on kyse piirisarjan romurallista, jossa tarkoituksena on kolhia muita mahdollisimman kovaa ja se, joka viimeisenä liikkuu, pääsee eduskuntaan. Rakennetaan dramaattisia vastakkainasetteluja ja päätetään asioista niin kunnanhallituksessa kuin valtuustossakin näyttävän riidan jälkeen yhden äänen enemmistöllä. Tällaisessa politiikan tekemisessä on se ongelma, että näyttävyydestä huolimatta asiat eivät etene. Aiemmin meno Siuntion politiikassa ei sentään ole ollut tällaista, eikä tämä varmaankaan ole ollut äänestäjienkään tahto, kun he ovat äänestäneet uusia henkilöitä valtuustoon.

Edustuksellinen demokratia sietää hyvin hankalan valtuutetun tai pari, kunhan hän ei ole liian keskeisessä asemassa. Tuolloin syylliseksi huonontuneeseen ilmapiiriin arveltiin kunnanhallituksen puheenjohtajana toiminutta Janne Laakkosta, joka tunnetusti jakaa mielipiteitä ja kokoomusyhdistyksiä. Hän on kuitenkin nyt siirtynyt Lohjalle, mutta Siuntiossa meno ei ole muuttunut. Laakkonen ei tainnutkaan olla yksin syypää jo viime kaudella heikentyneeseen ilmapiiriin.

On kuitenkin syytä myös muistaa, mitä vihapuhe ei ole. Siuntion valtuusto hyväksyi maanantaina 6.5. metropolilausunnon, jossa Siuntio suuntautuu Lohjalle. Valtuutettu Raivio jätti tähän 26-kohtaisen eriävän mielipiteen, jota toinen valtuutettu kritisoi sittemmin poistetussa blogissaan huomattavan värikkäin, jopa pilkallisin sanankääntein. Tämän jälkeen Raivio kirjoitti (KS 9.5.), kuinka valtuuston enemmistöä motivoi viha, katkeruus ja kosto.

Pitää kuitenkin pystyä erottamaan poliittiset mielipide-erot, kärkevä poliittinen kritiikki ja vihapuhe. Valtuuston enemmistön näkemys palvelujen järkevästä järjestämisestä ei ole vihapuhetta. Siuntion terveydenhuolto oli syksyllä aivan katastrofin partaalla, ja vaikka palvelut onkin nyt saatu pyörimään, menee vielä aikansa, ennen kuin päästään tasapainoon: tilapäinen sopimus nyt terveyskeskusta hoitavan lääkärifirman kanssa on nyt irtisanottu ja uutta kilpailutusta ollaan käynnistämässä, emmekä vielä tiedä, kuka hoitaa terveyskeskustamme 1.3.2014 alkaen. Ja valtuuston hyväksyttäväksi tipahtelee vähän väliä lisäbudjetteja palvelujen järjestämiseen liittyen.

Poliitikon on siedettävä hyvinkin kärkevää kritiikkiä, mutta pilkalliset kirjoitukset eivät tietenkään millään tavalla edistä kunnan asioita. Monet poliitikot saavat aika ajoin asiatonta palautetta, mutta Siuntion erikoispiirre tuntui jo viime vaalikaudella olevan, että asiaton palaute tulee valtuutetuilta, ei tavallisilta kuntalaisilta. Poliittinen kritiikkikään ei ole vihapuhetta, mutta valtuutettujen tulee tuntea vastuunsa siitä, millaista ilmapiiriä he puheillaan ja kirjoituksillaan lietsovat.

Mutta jos Raivio saa kirjoituksessaan ennakoimiaan nimettömiä uhkauksia, hänen ei pidä tyytyä kirjoittelemaan niistä. Parasta on ilmoittaa niistä viipymättä poliisille. Sellaista ei pidä sietää hetkeäkään.