(Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa mielipidekirjoituksena 26.7.2018.)

Helteet ja kuivuus ovat koetelleet Suomea tänä kesänä. Kuivuus piinaa peltoja, viljasadosta on tulossa heikko tai vielä kehnompi, ei vain Suomessa vaan myös Irlannista Skandinavian ja Saksan kautta Baltiaan. Kuivuus verottaa myös luonnonmarjojen satoja, sinilevätilanne on pahin 20 vuoteen, Ruotsi on joutunut pyytämään muiden maiden apua metsäpalojen sammutukseen ja Venäjän metsäpalot levisivät Suomenkin Lappiin.

Vuodet eivät lämpenevässäkään ilmastossa ole veljeksiä, mutta nykyhetken äärimmäiset kesät ovat parin vuosikymmenen kuluttua tavanomaisia. Ja maapallon pohjoiset alueet, Suomi mukaan luettuna, lämpenevät selvästi nopeammin kuin maailma keskimäärin. Nyt nähty on vasta alkusoittoa.

Pariisin ilmastosopimuksessa sovittiin, että pyritään rajoittamaan ilmaston lämpeneminen enintään kahteen tai mieluummin puoleentoista asteeseen, mutta päästöjä ei olla vielä saatu kääntymään laskuun – päinvastoin, vuonna 2017 hiilidioksidipäästöt nousivat uuteen ennätykseen.

Päästökauppa, jossa hiilidioksidin päästöoikeudet maksavat rahaa, voisi olla tehokas markkinaehtoinen tapa vähentää päästöjä. Euroopan unionissa on valitettavasti liikkeellä aivan liikaa päästöoikeuksia, jolloin niiden hinta pysyy mitättömänä eikä sillä ole toivottua ohjausvaikutusta. Erityisesti europarlamentin keskustaoikeistolainen EPP-ryhmä, johon Suomesta kuuluvat kokoomus ja kristillisdemokraatit, on vastustanut päästöoikeuksien vähentämistä pelätessään energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn puolesta.

Yhdysvallat on Trumpin johdolla sanoutunut irti Pariisin ilmastosopimuksesta ja käynnistellyt kauppasotaa. Nyt EU:lla olisi erinomainen tilaisuus ottaa käyttöön tavanomaisten vastatullien sijaan kasvihuonekaasupäästöihin perustuvat hiilitullit, kuten ilmastotutkijat ehdottavat ja kuten Ranskan presidentti Macron on jo aiemmin ehdottanut. Saastuttaminen maksaisi, kuten oikein onkin, ja hiilitullit torjuisivat hiilivuodon ja epäreilun kilpailun ulkopuolelta. USA ja Venäjä eivät varmaankaan maailman suurimpina öljyntuottajina innostuisi tästä, mutta EU voisi löytää Kiinasta liittolaisen.

Yhtä kaikki, on korkea aika toimia. Kaudelle 2019–2024 tarvitaan europarlamentti, joka on valmis tarmokkaisiin toimiin kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi. Ja kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa heti kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen, on tärkeää, että meillä on hallitus, joka voi johtaa EU:n ripeiden päästövähennysten tielle.