Ilmastopaneeli IPCC julkaisi raportin, jonka mukaan ilmastopäästöt on saatava nopeaan laskuun. Suomen ilmastotoimet eivät alkuunkaan vastaa tilanteen vaatimuksia. Millaiset ilmastovaalit mahdammekaan saada ensi keväänä?

Ilmastopaneelin erityisraportti vaatii ripeitä ja mittavia muutoksia

YK:n ilmastopaneeli IPCC julkaisi maanantaina erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 asteella. Ilmastonmuutosuutisointia vähänkään seuranneille ei ollut mikään uutinen, että kasvihuonekaasupäästöt pitää saada maailmanlaajuisesti erittäin nopeaan laskuun. Jopa itseään paatuneeksi kutsuva Ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen järkyttyi siitä, miten valtavan dramaattinen ero Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteleman 1,5 asteen ja aiemmin jokseenkin turvallisena pidetyn kahden asteen lämpenemisen välillä on.

Pathways limiting global warming to 1.5°C

Ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen kasvi­huone­kaasu­päästöt on käännettävä erittäin nopeaan laskuun. Raportin kuvassa vaalean­sinisellä esitetään polut, joilla ilmaston lämpeneminen käy korkeintaan 1,6 asteessa. Näissä skenaarioissa hiili­dioksidi­päästöt vähenevät vuosina 2010–2030 noin 45 % ja netto­päästöt painuvat nollaan noin vuonna 2050. Lämpenemisen rajoittamiseksi kahteen asteeseen hiili­dioksidi­päästöt laskisivat vuoteen 2030 mennessä noin 20 % ja netto­päästöt painuisivat nollaan noin vuonna 2075. [SPM, kappale C1].

Näin nopeat päästö­leikkaukset vaativat suuria muutoksia aivan kaikkeen. Suora lainaus:

C2. Pathways limiting global warming to 1.5°C with no or limited overshoot would require rapid and far reaching transitions in energy, land, urban and infrastructure (including transport and buildings), and industrial systems (high confidence). These systems transitions are unprecedented in terms of scale, but not necessarily in terms of speed, and imply deep emissions reductions in all sectors, a wide portfolio of mitigation options and a significant upscaling of investments in those options (medium confidence).

Suomen ilmastopolitiikka on kaukana riittävästä

Suomen ilmastopäästöt 1990–2030

Suomen ilmastosuunnitelmat eivät ole alkuunkaan riittäviä. Tilastokeskuksen YK:lle laatiman maaraportin taulukkojen 5.2 ja 5.8 tietojen pohjalta laadittu kuva näyttää havainnollisesti, että muut kuin maan­käyttöön ja metsän­hoitoon liittyvät päästöt (sinisellä) ovat sentään jonkin verran laskemassa.

Tähän asti maan­käyttöön ja metsän­hoitoon (vihreällä) on sitoutunut varsin merkittävä määrä hiili­dioksidia, mutta hallituksen metsä­politiikan myötä tämä metsiemme hiili­nielu pienenee dramaattisesti. Jatkossa tälle ns. LULUCF-sektorille (land use, land use changes, forestry) sitoutuu paljon aiempaa vähemmän hiili­dioksidia. Maa­raportin mukaan

The estimate is based on the assumption that loggings will increase by 10 to 15 million cubic metres per year and that the use of wood for bioenergy will continue as defined in the national long-term climate and energy strategy and the NFS.

Kun tarkastelemme kokonais­kuvaa ja otamme huomioon LULUCF-sektorille sitoutuvan hiili­dioksidin, Suomen kokonais­päästöt (punaisella) eivät ole laskemassa vuoden 2010 tasosta juuri lainkaan, ja vuodesta 2015 vuoteen 2030 Suomen kokonais­päästöt ovat lisääntymässä n. 50 %, kuten BIOS-tutkimuskeskuksen kirjoituksessa huomautettiin.

Millaiset ilmastovaalit mahdamme saada

Ilmastonmuutos ei tähän asti ole noussut Suomessa kovin vahvasti poliittiseen keskusteluun, mutta ajat ovat muuttumassa. Ruotsin vaalien loppusuoralla ilmasto nousi äänestäjien tärkeimmäksi vaalikysymykseksi, vaikka sitä ei välttämättä suomalaista uutisointia seuraamalla olisi havainnut.

Itse liityin aikoinani Vihreisiin, koska ilmastonmuutoksen hillitseminen on minulle tärkeä asia, ja Vihreät ovat vahvimmin edistäneet asiaa. Europarlamentissa Vihreät ovat johdonmukaisesti ajaneet tiukkoja päästövähennyksiä, Ville Niinistö ajoi ympäristöministerinä Suomeen ilmastolain, Vihreät aloittavat tuoreen poliittisen tavoiteohjelmansa ilmastonmuutoksen pysäyttämisellä ja Vihreä eduskuntaryhmä vaati kesäkokouksessaan eräpäivää fossiilisille polttoaineille. Syyskuussa puoluevaltuuskunnan kokouksessa Salossa puheenjohtaja Touko Aalto vaati puheessaan painokkaasti tarmokkaampia ilmastotoimia ja että seuraavien vaalien tulee olla ilmastovaalit. Koen olevani oikeassa joukossa.

Viime sunnuntaina myös ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) ja sisäministeri Kai Mykkänen (kok) toivottivat ilmastovaalit tervetulleiksi. He toivovat kaikkien puolueiden esittävän näkemyksiään siitä, miten Suomi saadaan hiilineutraaliksi vuoteen 2045 mennessä, ja millaisia välitavoitteita 2020- ja 2030-luvuilla tulisi olla.

Itsekin toivoisin heidän puolueiltaan konkretiaa. Tiilikainen ja Mykkänen toivottavat ilmastovaalit tervetulleiksi, ja pääministeri Juha Sipilä (kesk) näkee Suomella mahdollisuuden nousta ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun suurvallaksi, mutta hallituspuolueita on lupa arvioida niiden tekojen mukaan. Vaikka Sipilän hallitus on tehnyt ilmastonmuutoksen suhteen hyvääkin, sen metsäpolitiikka johtaa Suomen päästöjen nopeaan kasvuun; vaikka hallitus suunnittelee kivihiilen käytön kieltämistä, se ei ole toiminut turpeen tai maakaasun alasajamiseksi; eikä se ole onnistunut kohdistamaan yritystukia uudelleen, kun nykyisellään iso osa niistä tukee saastuttavan energian käyttöä.

Kolmannella hallituspuolueella sinisillä ei oikein tunnu olevan ilmastopoliittista linjaa. He kannattavat ydinvoimaa, ja toki ydinvoimalla tuotettu sähkö on vähäpäästöistä. Tämä vain ei millään tavalla riitä vastaamaan siihen kysymykseen, miten he ajaisivat päästöt nollaan.

Nyt aletaan olla niin lähellä vaaleja, että hallitus tuntuu vain pyrkivän potkaisemaan purkin seuraavalle hallitukselle. Petteri Orpon (kok) mielestä seuraava hallitus tarvitsee ilmasto- ja energiaministerin. Ympäristöministeri Tiilikaisen mukaan Suomella ei lähiaikoina ole mahdollisuuksia päästövähennysten kiristämiseen. Pääministeri Sipilä on kutsunut eduskuntapuolueet keskustelemaan ilmastonmuutoksesta ensi kuussa. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen kommentoikin, että keskustelua pitäisi käydä nyt kun budjettia käsitellään eikä kuukauden kuluttua, ja että hallitus voisi kyllä halutessaan tehdä ilmastotoimia heti ensi vuoden budjetissa.

Jos eduskuntavaalien tulos vastaa tämänhetkistä gallupkannatusta, demarien Antti Rinne nousee mitä todennäköisimmin pääministeriksi. Syyskuun alussa herätti tyrmistystä, kun Vihreän Langan haastattelussa Antti Rinne vastasi yritystukia koskevaan kysymykseen ”On elämän ja kuoleman kysymys, miten ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä. Mutta en halua olla selittelemässä kymmenilletuhansille työnsä menettäville ihmisille, että tuet noin vain lopetettiin, kun piti ilmastoa puolustaa.” Hänen mukaansa ”muutaman kymmenen vuoden päästä iso osa tuesta olisi puhtaan teknologian vientitukea.” Minun korvaani Rinteen linjaukset kuulostavat ongelman vakavuuden huomioon ottaen aivan liian hitailta. Voimmeko odottaa tarmokkaita ilmastotoimia, jos maata johdetaan seuraavien vaalien jälkeen Antti Rinteen tilataksista?

RKP:n kyseenalaiseksi kunniaksi voidaan lukea, että Nils Torvalds taisteli europarlamentissa lujasti hakkuiden lisäämisen puolesta.

Elokuussa Hyvän sään aikana -verkkolehti kysyi puolueiden puheenjohtajilta ilmastokantoja. Vihreiden lisäksi vasemmiston vastaukset olivat ilahduttavan kunnianhimoisia ja konkreettisia, mutta muiden puolueiden vastaukset olivat valitettavasti enemmän tai vähemmän tyhjänpäiväistä pyörittelyä. Vihreä Lanka arvioi vastauksia omassa jutussaan. Myös Ilmastovanhemmat ry kysyi puheenjohtajilta avoimessa kirjeessään puolueiden konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Keskusta ja kokoomus eivät edes vastanneet heille.

Yhteenvetona, Suomen puolueista vain vihreät ja vasemmisto näyttävät ottavan ilmastonmuutoksen tosissaan. Muissakin puolueissa on varmasti eduskuntavaaliehdokkaita, jotka suhtautuvat asiaan vakavasti, mutta puolueen johto ei tunnu jakavan huolta. Näistä lähtökohdista näyttää aika vaikealta muodostaa Suomeen ensi eduskuntavaalien jälkeen enemmistöhallitus, joka olisi valmis tarmokkaisiin ilmastotoimiin. Nouseeko ilmastonmuutos vaaliteemaksi, no, se riippuu siitä, miten paljon äänestäjät ja toimittajat haastavat ehdokkaita ja puolueita vastaamaan kysymyksiin ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos toki ylittää valtioiden rajat. Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen toukokuussa pidetään europarlamenttivaalit, ja europarlamentti onkin luonteva paikka ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Lokakuun alussa parlamentti äänestikin, että autojen päästöjä pitäisi leikata nopeammin kuin komissio esitti. Euroopan parlamentti vaikuttaa valmiimmalta ilmastotoimiin kuin Suomen eduskunta, ja ilmastojohtajuutta tarvitaankin näinä aikoina. Itse aion äänestää ilmastomyönteisen listan ilmastomyönteistä ehdokasta. Äänestä sinäkin.