Kampuskeskustelussa määrääväksi tekijäksi näyttää tulevan hinta. Tai ei hinta sinällään, vaan kunnalle arvioitu 20 miljoonan euron kantokyky sekä purettavien rakennusten alaskirjaukset. Nämä painaisivat kunnan niin paljon alijäämäiseksi, että kunnasta tulisi ns kriisikunta. Tämä tarkoittaa että valtiovarainministeriö käynnistäisi kriisikuntamenettelyn ja ryhtyisi selvittämään kunnan taloudellista tilaa ja tulevaisuutta. Kukaan ei tiedä mitä tämä tarkkaan ottaen merkitsisi.
Kriisikuntia on ollut kaikkiaan viitisenkymmentä. Osa niistä on saanut taloutensa toipumaan, osa liittynyt naapureihin. Ainoastaan kaksi kuntaa on pakkoliitetty: Lavia ja Tarvasjoki. Molemmat olivat huomattavasti syrjäisempiä ja pienempiä (alle 2000 as) kuntia kuin Siuntio. Siuntio olisi myös ensimmäinen verotuloihin perustuvaa valtionosuuden tasausta maksava kriisikunta. Tätä maksavat kunnat joiden verotulot asukasta kohden ovat selvästi keskimääräistä suuremmat. Tähän joukkoon kuului 2017 30 kuntaa.
Kieltämättä olisi mielenkiintoinen erityistapaus jos Siuntion kaltainen kunta joutuisi kriisikuntamenettelyyn. Kunta joka on vuosia säntillisesti noudattanut tiukkaa säästöohjelmaa ja joka joutuu talousvaikeuksiin hoitaessaan kuntaan puhtaat koulut poikkeuksellisen laajojen sisäilmaongelmien vuoksi. Kunta jossa on Suomen kuudenneksi suurimmat verotulot asukasta kohden. Jotain on järjestelmässä vikana.
Nähdäkseni kriisikuntamenettelyssä valtiovarainministeriöllä ei ole sen kummempia keinoja kuin mihin itse tarvittaessa joutuisimme turvautumaan. Ehkä pahimmillaan veronkorotukseen. Kampuksen suunnittelussa ei siis pidä turhaan takertua keinotekoiseen 20M€ ylärajaan tai alaskirjauksiin. Kannattaa myös muistaa että kampus on Siuntion vetovoimatekijä kun se tehdään hyvin. Sen perässä muutetaan ja kukaties se voisi olla alku ”Terve talo” –asumiselle. Jatkossa Siuntio muistetaan puhtaasta sisäilmasta.